Suunnitelmat elintarvikkeiden yhteisistä ravitsemus- ja kestävyysmerkinnöistä EU:ssa antavat odottaa itseään. Yksityissektori on ketterämpi ratkaisemaan asian, sanoo ministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja.
Maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm on skeptinen, kun häneltä kysyy EU-ohjattujen ravitsemus- ja kestävyysmerkintöjen tulevaisuudesta.
Osana EU:n Pellolta pöytään -strategiaa komissiolta odotettiin jo vuonna 2022 säädösehdotuksia, joilla unioni ohjaisi elintarvikesektoria.
Yksi osa ehdotuksia olisi yhteisesti käytettävä merkki, jolla kuluttajalle kerrotaan helposti ymmärrettävällä tavalla tuotteen ravitsemuksellisesta arvosta.
Säädösehdotus on toistuvasti viivästynyt. Ehdotusta odotetaan jälleen kesällä, mutta Hielm on varautunut siihenkin, että näin ei käy.
-Nyt epäillään, että tuleeko ehdotuksia ollenkaan. Tämä olisi surullista, sillä niitä on valmisteltu monta vuotta, Hielm sanoo.
Ensin ravitsemusmerkki…
Suurimpana esteenä säädöskokoelman esittelylle Hielm pitää jäsenmaiden ristiriitoja yhteisen ravitsemusmerkin tarpeellisuudesta.
Merkki jakaisi tuotteet ravitsemussisällön perusteella esimerkiksi asteikolla A-E. Parhaan kategorian tuotteet saisivat merkinnän A, huonoimmat E:n.
Ravitsemustietojen ilmoittaminen pakkauksessa on ollut pakollista vuodesta 2017. Nyt väännetään siitä, saadaanko nykyisin pienellä präntätty teksti kansalaiselle helpommin omaksuttavaan muotoon.
-Suomi ja muut Pohjoismaat toivovat, että merkintä tulisi pakolliseksi, mutta osa maista vastustaa ajatusta. Komissio on arkana siitä, lähteäkö ristiriitaisessa tilanteessa tekemään mitään ehdotusta.
Jos yhteinen rintama ei etene, on Suomellakin vaihtoehto.
-Muiden Pohjoismaiden kanssa harkitsemme vakavasti, otammeko siinä tapauksessa Euroopassa jo nyt käytettävän Nutri-Score -merkinnän käyttöön kansallisesti ja ryhdymme käyttämään sitä samaan tapaan kuin esimerkiksi Espanja, Ranska ja Saksa tällä hetkellä tekevät.
…sitten kestävyysmerkki
Neljä vuotta istunut komissio linjasi alkumetreillään, että se pohtisi myös kestävyysmerkintää elintarvikkeille. Vääntö ravitsemusmerkistä on pientä sen rinnalla, miten vaikeaa olisi luoda yhteinen kestävyysmerkki.
-Ravitsemuskysymyksissä eri tahot ovat aika lailla yhtä mieltä, mutta kestävyyskysymyksissä olemme lähtökuopissa: Miten laajasti kestävyyttä pitäisi tarkastella, jotta yhden tuotteen voi sanoa olevan kestävämmin tuotetun kuin toinen? Tarkastellaanko pelkästään ekologista vai myös sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä?
Erityisen hankalaa olisi verrata erilaisia tuotteita keskenään. Tärkeissä asioissa kansallinen edunvalvonta nostaa päätään.
-Miten vertaat espanjalaisen vihannestuotannon kestävyyttä maidontuotantoon Pohjoismaissa? Kaikilla mailla tahtoo olla omat suodattimensa, joilla oman maan tuotanto on aina helpommin puolustettavissa.
Hielm arvioikin, että todennäköisin tie mahdolliseen, laajasti käytössä olevaan kestävyysmerkkiin löytyy teollisuuden kautta.
– Kuluttajamieltymykset vaikuttavat nopeammin yksityisellä puolella, ja siellä tuntuu olevan helpompaa saada asioita muuttumaan. Yritykset etenevät, kun rauta on kuumaa.
Yhteisiä pelisääntöjä kehitetään
Yritys voi viestiä ympäristötyöstään, vaikka erillisiä merkkejä ei olisikaan käytössä, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja ryhmäpäällikkö Juha-Matti Katajajuuri.
Katajajuuren vetämä elintarvikesektorin yhteinen LCAFoodPrint-hanke luo parhaillaan yhteisiä pelisääntöjä muun muassa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen ja rehevöitymisen laskentaan.
Hän lupailee alan yrityksille uusia eväitä jo seuraavan vuoden aikana. Hankkeessa kehitetään ympäristöjalanjälkiarvioinnille yhdenmukaistettua ja tuotteiden vertailukelpoisuutta parantavaa laskentatapaa.
Tulossa on myös hyvän ympäristöviestinnän linjauksia.
-Lähtökohta voi olla esimerkiksi, että yhdessä laadittuja laskentatapoja on noudatettava ja että laskennan tulee olla kaikin puolin luotettava ja läpinäkyvä. Itse ympäristöväittämän vaatimuksia voisi olla, että viestinnässä tulee aina ilmoittaa koko tuotteen arvoketjun päästöt eikä pelkästään jotain osaa tuotteen elinkaaresta, Katajajuuri sanoo.
Alkuun hiilijalanjäljellä
Katajajuuri korostaa, että ympäristöväittämän tulisi olla yksiselitteinen.
-Väittämän yhteydessä tulee antaa tarvittava lisätieto ja sitten kuvata asiat tarkemmin lisätiedoissa netissä.
Katajajuuri pitää kansainvälisesti harmonisoitua kestävyysmerkkiä hyvänä tavoitteena. Siihen on kuitenkin pitkä matka, jos sellainen joskus tulee olemaan totta.
Hän ei jäisikään odottamaan erillistä merkkiä vaan toimisi jo nyt.
-Yritys voi kertoa jo tänä päivänä omien tuotteidensa arvoketjujen ympäristövaikutuksen, hiilijalanjäljen ja rehevöittävän jalanjäljen. Ja esimerkiksi sen, minkä verran yritys on omilla toimillaan saanut vähennettyä ympäristöjalanjälkeään. Tärkeintä on, että eri viestit perustuvat yhdenmukaiseen laskentaan.
Käytännön toimenpiteenä hän ehdottaa pakkauksen ja nettisivun yhdistelmää.
-Tällä hetkellä realistinen tapa yritykselle on kertoa tuotteen hiilijalanjälki pakkauksessa ja vinkata kuluttajaa ympäristötyön lisätietojen pariin yrityksen nettisivuille.
Apua markkinointiviestin suunnitteluun
Yrityksillä on nyt mahdollisuus pyytää ennakkolausunto siitä, onko markkinointi ohjeiden mukaista.
Vuoden alussa toimintansa käynnistänyt elintarvikemarkkinointilautakunta on saanut kevään aikana vasta muutamia lausuntopyyntöjä elintarvikkeiden markkinointiin liittyen.
Lautakunta antaa erillisten pyyntöjen pohjalta lausuntoja siitä, markkinoidaanko elintarviketta Kansainvälisen kauppakamarin tai Elintarviketeollisuusliitto ry:n sääntöjen ja ohjeiden vastaisesti.
Ravitsemuksellista viestintää lautakunta ei käsittele.
-Lautakunta on toistaiseksi antanut yhden lausunnon. Lisäksi on tullut muutama lausuntopyyntö, joita käsitellään kesän alun kokouksessa, sanoo lautakunnan sihteeri Paula Paloranta Keskuskauppakamarista.
Markkinointi elää
Lausuntopyyntöjä voivat tehdä yksityishenkilöt, elinkeinonharjoittajat ja viranomaiset. Lausuntoa voi pyytää esimerkiksi silloin, jos kokee markkinoinnin sisältävän liian yleisiä ympäristöväittämiä tai piilomainontaa.
Elintarviketeollisuusliitto ry:n johtaja Marleena Tanhuanpää sanoo, että suomalaisen elintarviketeollisuuden markkinointi on ollut varsin maltillista ja vastuullista.
Maailma kuitenkin muuttuu. Niin viestinnän kanavat kuin sisällötkin kehittyvät, ja osana vastuullista liiketoimintaa markkinoinninkin odotetaan olevan vastuullista, Tanhuanpää sanoo.
-Parhaaksi keinoksi edistää ja varmentaa vastuullisia toimintatapoja sekä vastata muun yhteiskunnan odotuksiin katsottiin riippumattoman ja itsenäisen itsesääntelyelimen perustaminen, Tanhuanpää sanoo.
Syyniapua omaan markkinointiin
Yritys voi pyytää lautakunnalta myös ennakkolausuntoa omasta markkinoinnistaan.
Yrityksen tulee kirjallisessa lausuntopyynnössä kertoa, millaista markkinointia se suunnittelee, mille kohderyhmälle ja mihin medioihin. Kun mukaan liittää tekstiluonnoksia, kuvamateriaalia ja tietoa markkinoinnin ajankohdasta, on lautakunnalla eväät antaa suosituksenomainen ja luottamuksellinen lausunto.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana ennakkolausuntopyyntöjä ei ole kuitenkaan vielä tullut. Onkin vaikeaa ennakoida, miten ennakkolausuntojen määrä kehittyy.
-Toiminta on niin uutta. Moni yritys ei vielä tunne lautakuntaa, Paloranta sanoo.
TEKSTI: Simana Oy / KIKE-hanke
Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.
