Ilmastoviisaille elintarvikkeille on markkinaa Japanissa ja Etelä-Koreassa. Mutta miten näiden kaukomaiden jakelukanaviin pääsee? Huomioi paikallisen markkinointiosaajan vinkit.
Puhtaus, ympäristöystävällisyys ja tuotantoeläinten hyvinvointi ovat tärkeitä tärppejä pitää mielessä, kun hakee omaa koloaan ilmastoviisaiden elintarvikkeiden markkinoille Japanissa ja Etelä-Koreassa. Samoin tärkeää on pohjolan luontoa painottava markkinointi ja riittävän pienet kuluttajapakkaukset.
Jo Suomen lipulla pääsee pitkälle
“Täällä melkeinpä fanitetaan Suomea, joten Suomen lippu tuotteeseen painettuna on tärkeä. Siitäkin huolimatta, että tuotteessa vain jokin yksittäinen suomalainen raaka-aine kuten koivusokeri xylitol. Todellisuudessa esimerkiksi monissa ravintoloissa käytetään suomalaista lihaa, mutta siitä ei kerrota”, sanoo RedWheel Ltd:n Ari Virtanen, Soulissa asuva Japanin ja Etelä-Korean markkinoiden asiantuntija.
”Meidän olisikin opittava tuomaan itseämme esiin rohkeammin, kuten esimerkiksi tanskalaiset ja norjalaiset. Osaamista ja laadukkaita tuotteita kun löytyy. Ne olisi vain osattava tarinallistaa. Ja olla vähän vähemmän vakavia.”
“Esimerkiksi animehahmot ja hellokittyt ovat täällä markkinoinnissa arkea myös aikuisten tuotteissa, joten pakkauksissa ja tuotteiden tarinoissa saa mielellään olla myös leikkisä.”
Lähtökohdat ilmastoviisaiden elintarvikkeiden markkinoille ovat siis otolliset. Mutta mitä erityistä Japaniin ja Etelä-Koreaan mielivän on huomioitava?
Luomutuotteista ja ympäristöystävällisyydestä ollaan valmiita maksamaan
Etenkin nuoremmat sukupolvet, 20–40-vuotiaat, luottavat tuontielintarvikkeisiin ja erityisesti Pohjoismaisiin elintarvikkeisiin kotimaisia enemmän. He uskovat niiden olevan puhtaampia ja ympäristöystävällisempiä. Lisäksi he uskovat, että tuotantoeläinten hyvinvointi on heidän omaan maahansa verrattuna parempaa.
Tähän suomalaisten elintarviketuottajienkin kannattaa panostaa markkinoinnissaan. Tuotteiden on kuitenkin oltava oikeasti korkealaatuisia, puhtaita ja helppokäyttöisiä. Viherpesu ei onnistu.
“Esimerkiksi Japanin Green Food 2030 -stategian taovitteena on kolminkertaistaa luomutuotanto ja kiinnittää tuontituotteiden kestävyyteen aiempaa tarkempi huomio. Torjunta-aineille, säteilylle ja erilaisille toksiineille on yhä tiukemmat raja-arvot, joita myös valvotaan. Jopa yksittäisistä vientieristä mustikkasosetta on säteilypitoisuus tutkittava etukäteen”, Virtanen sanoo.
Ympäristöystävällisyys, hiilineutraalius, ruokahävikin vähentäminen ja tehokas kierrätys ovat yhä nousevampia trendejä Aasiassa. Eräskin paikallinen elintarviketuottaja on lanseerannut normaalia ohuemman muovipullon ilman etikettiä, jotta muovin määrää saadaan vähennettyä.
“Etelä-Koreassa on monipolvinen kierrätyssysteemi, jossa jätejakeita on huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Niinpä helppo tuotteiden ja tuotepakkausten kierrätys kannattaa huomioida jo tuotetta suunnitellessa.”
Tutkimusten mukaan korealaisista 54 prosenttia on valmis maksamaan EKO-tuotteesta 10 prosenttia enemmän kuin tavanomaisesti tuotetusta tuotteesta. 20 prosenttia korkeampaa hintaa on valmis maksamaan 17 prosenttia vastaajista.
“Luomutuotteita pidetään kalliina, mutta vaikka itselle ei luomutuotteita olisi varaa hankkia, niitä ostetaan etenkin lapsille. Luomutuotteilta toivotaan erityisesti pienempää pakkauskokoa. Tämä on tuotekehitystä miettivän hyvä pitää mielessä.”
Japanissa ja Etelä-Koreassa ollaan myös hyvin yllättyneitä siitä, ettei Suomessa käytetä lihantuotannossa antibiootteja lainkaan samaan tapaan kuin paikallisilla tiloilla.
“Puhtaudesta ja luonnonmukaisuudesta kertovien yksityiskohtien tarinallistaminen olisi tärkeää erottumisen kannalta. Tosin tässä on oltava tarkkana, sillä yksittäinen yritys ei voi markkinoida tuotteiden olevan salmonella- tai antibioottivapaita. Kaikista väittämistä pitää olla todistus, mielellään Suomen valtion antama”, Virtanen sanoo.
Valtaosa ruoasta tuodaan ulkomailta
Japanissa on asukkaita liki 126 miljoonaa ja Etelä-Koreassa 52 miljoonaa. Asukastiheys on suuri ja maatalous koko ajan pienenemään päin. Valtaosa ruoasta joudutaankin tuomaan ulkomailta. Koska myös työpäivät ja -matkat ovat pitkiä ja sinkkutalouksien määrä on suuri, kodin ulkopuolella syödään vähintään kerran päivässä.
Ruoan myyntikanavia on useita, joten markkinoille haluavan elintarvikeviejän kannattaa miettiä oma myyntikanavansa tarkkaan. Ilmastoviisaan pientuottajan paikka saattaa pikemminkin olla pienessä, muutaman erikoiskaupan ketjussa, tai esimerkiksi erikoistuneessa verkkokaupassa. Verkkokauppoja on nimittäin useita.
Jopa neljännes Japanin ja Etelä-Korean ruokamyynnistä tapahtuu verkkokaupan kautta. Se asettaa omat vaatimuksensa niin pakkauksille kuin niiden kuljetukselle. “Suomessa ekologiseksi mielletty pahvipakkaus ei välttämättä ole toimiva ratkaisu monsuunisateiden aikaan.”
Markkinoilla on useita kiinnostavia innovaatioita ja pilotteja esimerkiksi kylmäketjun säilyttämiseen tai tuotteiden kuljetusaikatauluihin. Suurten supermarkettien sijaan on syntynyt myös paljon uusia, pieniä kauppoja ja kioskeja, joista moni kuluttaja ostaa ruokaa mukaan.
Jakelukanavat pienille yrityksille sopiviksi
Etenkin Etelä-Koreassa on todellinen kahvibuumi: kahvia juodaan noin 350 kuppia henkeä kohden vuodessa. Kahvia ei juoda kotona, vaan se napataan mukaan yhdestä tuhansista kahviloista. Samalla mukaan tarttuu herkästi myös syötävää. Koska kahviloita on todella paljon, suomalaiselle elintarvikealan viejälle voi löytyä niistä todellinen kultakimpale.
“Volyymit voivat nousta suuriksi, jos saa jalkansa oven rakoon satojen toimipisteiden kahvilaketjuun tai pääsee vaikka muutaman tavaratalon ruokaosastolle ja myy siellä vaikka lakkahilloa tai hunajaa pikku purnukassa. Ei siis ole välttämättä viisasta koettaa tavoitella suurimpia kaupan keskusliikkeitä. Siihen eivät etenkään pientuottajien rahkeet edes riitä”, Virtanen sanoo.
Volyymiongelmien lisäksi paikallisia maahantuojia niin Japanissa kuin Etelä-Koreassakin saattaa arveluttaa kommunikointi ulkomaisen pientuottajan kanssa. Siksi Virtanen suositteleekin suomalaisyrittäjille yhteistyötä. “Esimerkiksi kolmen neljän tuottajan yhteistyö myynnissä ja kuljetuksissa tai jopa yhteisen tuotemerkin käyttö herättää paikallisissa paljon luottamusta.”
Jotkut Pohjoismaalaiset elintarvikeyrittäjät ovat myös perustaneet yhteistyöyrityksiä paikallisten yrittäjien kanssa. Esim. norjalaista lohta myydään yhteistyössä Etelä-Korealaisen yrityksen kanssa ja kaupan omat brändit myyvät mielellään ruotsalaisia kaurakeksejä Ruotsin lipun alla.
Virtanen painottaa myös sitä, että niin Japanissa kuin Etelä-Koreassa kodit ovat suhteellisen pieniä. Lahjaksi annetaan mielellään herkkuja tai terveellistä syötävää kuin tilaa vievää tavaraa.
“Pieni pakkaus on otettava oikeasti tosissaan. Olen nähnyt Japanin Muumimaassa, miten japanilainen yritys uudelleenpakkasi Fazerin kääreellisiä suklaakonvehteja reilun kymmenen kappaleen lahjapakkauksiin. Pakkaukset ovat myös itsessään tärkeitä, usein niissä on ainakin yksi kerros enemmän kuin Suomessa. Jätteen määrä on kasvussa, vaikka lainsäädännöllä määrää yritetään pienentää ja kierrätystä koko ajan tehostaa”, Virtanen sanoo.
Hanki osaava kumppani tuotelanseeraukseen
Massasta erottautuminen on olennaisen tärkeää, sillä elintarviketoimijoita on valtavasti ja kaikki on suurta. Virtanen suositteleekin hankkimaan hyvän, paikalliset olot tuntevan markkinointikumppanin, joka tietää niin paikalliset yritykset ja tavat kuin lainsäädännön kiemurat ja normit. “Siinä säästää pitkän pennin ja nopeuttaa markkinoillepääsyä huomattavasti.”
“Lisäksi esimerkiksi KIKE:n koulutuksista saa hyviä vinkkejä siitä, millä keinoilla muiden maiden ilmastoviisaat elintarvikeviejät ovat menestyneet juuri Japanissa ja Etelä-Koreassa. Pyörää ei todellakaan kannata keksiä uudelleen”, Virtanen sanoo.
Teksti: Teksti Leena Filpus / Kubo Oy, KIKE-hanke
KIKE
Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.
