KIKE-uutiset

Kiinnostavia näkökulmia, ajankohtaisia avauksia ja uusia ideoita liiketoimintaan

KIKE-hanke uutisoi kansainvälisen ilmastoviisaan elintarvikemarkkinan kehityksestä ja niistä kilpailukyvyn edistämisen mahdollisuuksista, joita bio- ja kiertotalousala tarjoaa. Seuraa uutisia ja hanki evästystä vientisi kehittämiseen! Voit jakaa uutisia omissa tiedotuskanavissasi vapaasti lähteen mainiten: KIKE-hanke.

Suomalaisuus ja onnellisuus purevat Saksassa

“Suomi on saanut nostetta onnellisten ihmisten maana, jossa on puhtaita ja korkealaatuisia
tuotteita. Tätä kannattaa hyödyntää,” sanoo vuosia maassa toiminut Arja Eisenblätter.

Myös esimerkiksi yhteistyö ystävyyskaupunkien kanssa voisi olla ikään kuin takaovi
markkinaan. Verkostothan ovat jo osin valmiina.

Eisenblätter listaa neljä markkinointikanavaa, joita pienempien yritysten kannattaisi harkita.
Monessa yrityksessä on suomalaisia tai esimerkiksi ruotsalaisia omistajia, jotka ottavat
mielellään suomalaistuotteita portfolioonsa.

Pienet vähittäiskaupat ja erikoistukut

Andersson – Import GmbH (andersson-import.de) on tukkukauppa, joka tarjoaa
elintarvikkeita vähittäiskauppoihin, ravintola-alalle sekä tapahtumiin.

MyEnso-yrityksellä (myenso.de) on verkkokauppa ja TanteEnso-kyläkauppoja ”Taste of
Scandinavia”-tunnuksella. Kenties “Taste of Finland” voisi olla seuraava hittituoteryhmä,
johon useampi suomalainen elintarvikealan yritys voisi tarjota tuotteitaan yhdessä?

Little Finland (littlefinland.de) on suomalaistaustainen konsepti, jolla on niin myymälä,
verkkokauppa kuin kahvilakin. Yhteydet hoituvat suomeksi, joten omia tuotteita on helppo
saada markkinatestaukseen.

Joulutorit

Suomalaistuotteita joulutoreille tuo kainuulaistaustainen perheyritys Kalevala Spirit
(kalevalaspirit.de), jolla on joulutorikokemusta Saksasta yli 20 vuotta. Verkkokauppa on
nimeltään northings.de.

Saksan joulutoreille voisi suomalaistuotteiden osastoja rakentaa yhdessä esimerkiksi Little
Finland -tiimin kanssa. Joulutorien suosio säilyy herkkujen hankintakanavana Saksassa
vuodesta toiseen.

Erikoismessut

Pienemmillä messuilla verkostoituminen on suuria messuja helpompaa. Bio Messen
(biomessen.info) -tapahtumia on useita eri puolilla Saksaa.

Esimerkiksi Genuss Gipfel (genussgipfe.eu) -messuilla vierailee ammattilaisia
herkkukauppa-, catering- ja hotellialoilta.

Spesiaalituotteisiin erikoistuneet verkkokaupat

Myeatnordic (myeatnordic.com) on kiinnostunut innovatiivisista tuotteista. Nordic Whispers
(nordic-whispers.ch), sveitsiläinen verkkokauppa etsii valikoimiinsa pienten yritysten
laatutuotteita. Finnart (finnart.ch) on kivijalkakauppa ja verkkokauppa.

Apua oman markkinakanavan löytämiseksi kannattaa pyytää KIKE-hankkeen ulkomaisessa
verkostossa mukana olevilta viennin ammattilaisilta. Heillä on usein vuosien kokemus
omasta asemamaastaan, sen markkinatilanteesta, säädöksistä ja trendeistä.


Teksti: Leena Filpus, Kubo Oy / KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen
tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja
kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä
kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii
Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-
Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja
Facebookissa.

Huippulaatua metsistämme maailmalle

Huippulaatua metsistämme maailmalle 

Pohjolan luonnon premium-tuotteiden h-hetki on tässä ja nyt. Korkean jalostusasteen lopputuotteiden kysyntä kasvaa maailmalla ja luonnontuoteala on osa Euroopan vihreää siirtymää. Kansainväliset markkinat valloitetaan korkean lisäarvon tuotteilla, tiiviillä yhteistyöllä ja erottuvalla viestinnällä.

Kun Eija Vuorela astuu ulos kotiovestaan, häntä ympäröivät Sallan metsät ja pohjoisen luonnon runsaat antimet. Luonnontuotteet ja alan kehittäminen ovat Vuorelan henkilökohtainen intohimo. Niiden parissa hän on tehnyt pitkän työuran, erikoistuen metsäluomuun. Hän näkee metsissä valtavan, edelleen alihyödynnetyn potentiaalin. 

  • Metsien monikäyttö tarjoaa puun tuotannon ohella myös monipuolisempaa tulonmuodostusta metsänomistajille. Puhtaille ja laadukkaille luonnontuotteille olisi enemmänkin kysyntää vaikkapa terveystietoisten kuluttajien parissa, luomulaatuisena tietysti, Vuorela sanoo.

Premiumvaltit esiin 

Suomalaisten marjojen ja muiden luonnon antimien aromikkuutta kannattaa tuoda rohkeasti esiin. Esimerkiksi maailman suurimmilla Biofach -luomumessuilla Vuorela kertoo myyntiä syntyvän erityisesti marjojen sisältämien arvokkaiden ainesosien ja luomulaadun ansiosta. Arktisella laadulla erotumme niin kanadalaisista kuin Itä-Euroopan kilpailijoista. 

Myös yrityspalveluiden päällikkö Marko Ämmälä Suomen metsäkeskuksesta kokee, että suomalaisten luonnontuotteiden arvo ansaitsisi tulla reilummin esiin. 

  • Puhtaat pohjavedet, ilmasto ja metsät ovat lyömätön etu kilpailijamaihin verrattuna.

Lisäksi maakuva puhuu puolestamme. Raaka-aineiden väärennökset ovat maailmalla yleisiä, mutta Suomi koetaan luotettavana yhteiskuntana.

  • Jos Suomesta tulee luomusertifioitu tuote, siihen luotetaan, Ämmälä sanoo.


Jalostuksen avulla lisätuloa

Metsämarjat osataan nykyisin jalostaa monipuolisesti ja vientikin vetää. Sen sijaan sieniä, luonnonyrttejä ja puupohjaisia raaka-aineita – kuten pihkaa, kerkkiä, lehtiä ja mahlaa – voitaisiin hyödyntää enemmän.

  • Olemme luonnontuotekuviossa häkellyttävän heikkoja. Koneellisia innovaatioita keruuseen on jo, ja niitä pitäisi tavoitella yhä enemmän, sanoo Marko Ämmälä. 

Tällä hetkellä on vasta raapaistu pintaa. Esimerkiksi kuusenkerkkien hyödyntäminen toisi tervetulleita lisäansioita metsänomistajille ja samalla metsäluonto ”kiittäisi lisähehtaareista”. 

Ämmälä mainitsee esimerkin Kauhavalta, jossa lisätuloja kantohintaan on saatu jalostamalla energiapuusta kuorittua männynkuorta terveyslisissä käytettäväksi uutteeksi. Energiapuun hinta voi tällöin nousta jopa 50 prosenttia.

Kokonaisvastuu painaa liikaa

Suomesta löytyy maailmanluokan erikoisosaamista luonnontuotealalta. Taho, joka kokoaisi eri näkökulmien edustajat samaan verkostoon, kuitenkin puuttuu. 

  • Mikä siis olisi veturi, joka toisi eri osaamisen alueet samaan arvoketjuun, Vuorela peräänkuuluttaa.

Vastuu koko hankintaketjusta jää helposti jalostavan yrityksen harteille, ja useimmiten kokonaisuus on liian suuri yhdelle toimijalle. 

  • Ideoinnin ja suunnittelun sijaan resurssit menevät raaka-aineen saannin turvaamiseen. Tilannetta voi verrata autotehtaaseen, joka valmistaisi renkaatkin itse, Ämmälä kuvailee.

Yhtälöstä puuttuvat usein myös liiketoiminnan ja markkinoinnin kovat osaajat, joita ilman viennin tavoitteet eivät toteudu.

  • Totuus on, että monen hyvän suomalaisen tuotteen arvo hupenee markkinoilla puutteellisen toiminnan ja esittelyn seurauksena, pitkään elintarvikeviennin parissa työskennellyt Eeva-Liisa Lilja Fennopromo Oy:stä sanoo.

Toisin sanoen laatua ei ole, ellei se näy. Uniikkien raaka-aineiden arvon pitää näkyä pakkauksissa, markkinointimateriaaleissa, jakeluväylien valinnoissa eli kaikkialla, missä tuote kohtaa asiakkaan. 

Yhteisen vision alle

Kansainvälisillä markkinoilla on kysyntää puhtaista luonnon raaka-aineista valmistetuille premium-tuotteille. Trendi näkyi maailman suurimmilla Anuga 2023 -elintarvikemessuilla Saksassa. 

  • Tämän hetken menestystuotteita yhdistää kolme tekijää: vastuullisuus, nautiskelun ja herkuttelun tarpeen huomiointi sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät ominaisuudet, Eeva-Liisa Lilja summaa.

Menestysreseptin ainekset löytyvät luonnontuotteistamme. Jotta niiden vienti onnistuisi, tarvittaisiin leveämpiä hartioita. Vaikkapa kuusenkerkkää sisältävän juhlajuoman tuottajat voisivat lyöttäytyä yhteisen brändin alle.

Yhteistyölle myös eri alojen toimijoiden välillä olisi vielä paljon tilaa. Yhdistämällä luonnontuotteita hyvinvointipalveluihin, terveyteen tai matkailuun luotaisiin aivan uusia liiketoimintamalleja.

  • Tällaisen toimintamallin toteutumiseksi tarvitaan yhteinen näkemys ja konkreettiset toimenpiteet, Ämmälä toteaa. 

Olisiko aika kokoontua luonnontuotealan kansainvälistymisen strategian äärelle, saman pöydän ympärille?

Artikkelin asiantuntijat:
Eija Vuorela, asiantuntija, Youngfour Oy
Marko Ämmälä, yrityspalveluiden päällikkö, Suomen metsäkeskus
Eeva-Liisa Lilja, Fennopromo Oy; KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka viestii uusista mahdollisuuksista ilmastoviisaan viennin edistämiseen. www.ki-ke.fi.  

Taustamateriaalia: 

https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/tulevaisuuskatsaus-luonnontuotteet.pdf

Hankkeen tuottamat aineistot – KIKE-HANKE (ki-ke.fi)

Kirjoittaja: Anu Ruusila, Cordial Communications Oy / KIKE-hanke

Pienten ja aloittavien vientiyritysten kansainvälistyminen hyötyy yhteistyöstä

Teksti Leena Filpus / Kubo

Miten ilmastoviisas elintarvikeyritys löytää oman myyntikanavansa maailmalta, kun sen tuotemäärät ja -volyymit ovat pieniä ja hintakin usein bulkkituotetta korkeampi? Entä tuoko ilmastoviisaus lisäarvoa? Ja ennen kaikkea, miten kiinnostavaan myyntikanavaan ylipäätään päästään?

Myyntikanavat ovat muutakin kuin vähittäiskauppaa tai teollisuutta, muistuttaa KIKE-hankkeen vetäjä Eeva-Liisa Lilja.

“Parhaimmillaan vähittäiskauppa tarjoaa suuria myyntivolyymeja, mutta etenkin pienillä erikoistuotteilla, niukasti saatavilla olevalla luksuksella, myyntikanavia on muitakin. Erikoisliikkeissä ja shop-in-shop myymälöissä ilmastoviisaat tuotteet erottuvat myös bulkkia paremmin”, Lilja sanoo.

Erityisesti Lilja toivoisi suomalaisyritysten panostavan uudenlaiseen yritysyhteistyöhön ja näyttäytyvän maailmalla ryhmänä. Myös se toisi toivottua volyymia ja myös uskottavuutta ostajan silmissä.

“Meillä ei oikein ole totuttu siihen, että yritykset, etenkään samalla toimialan, tekisivät aidosti yhteistyötä. Esimerkiksi toinen toisiinsa liittyvistä tuotteista voitaisiin muodostaa yhteisiä vientibrändejä, jossa tuotteita markkinoidaan yhtenäisellä ilmeellä ja markkinointiviestillä. Maabrändin markkinoinnissa voisimme ottaa esimerkiksi Irlannista, jossa on vahvaa elintarvikevientiä saman lipun alla”, Lilja sanoo.

Lilja painottaa myös, että pienenkin yrityksen kannattaisi yksittäisen tuotteen markkinointiponnistelujen sijaan panostaa kokonaiseen tuotekonseptiin ja hyvään tarinaan. “Eihän Ikeakaan myy tuoleja ja pöytiä, vaan kokonaista aamuhetkeä!”

Valmiutta ketteriin käänteisiin

Suomalaisyrityksiltä saattaa myös unohtua, että kansainväliset markkinat ovat Suomea dynaamisemmat ja käänteet voivat olla nopeita. On oltava luova, ketterä ja kokeileva. 

“Aikaa ei esimerkiksi kannata tuhlata junnaaviin neuvotteluihin: jos tuotteen myyntineuvottelut tyssäävät vaikkapa hintaan, on hyväksyttävä, ettei tuotekonsepti sovi juuri tälle markkinalle tai myyntikanava on väärä. Sitten on keksittävä muuta.”

Apua oman markkinakanavan löytämiseksi kannattaa pyytää esimerkiksi KIKE-hankkeen ulkomaisessa verkostossa mukana olevilta viennin ammattilaisilta. Heillä on usein vuosien kokemus omasta asemamaastaan, sen lainalaisuuksista, säädöksistä ja trendeistä.

“Heidän kanssaan pääsee sparraamaan, sopisiko juuri oma tuote tuolle markkinalle ja mikä myyntikanava istuisi parhaiten. Maahantuojat järjestävät mielellään esimerkiksi tuotemaistajaisia ostajille, esittelevät suomalaistuottajia paikallisille toimijoille ja auttavat yhteistyöverkoston muodostamisessa. Paikallistuntemus ja osaaminen ovat äärimmäisen arvokasta juuri pienille elintarvikeviejille. Kaikkea ei tarvitse ja kannata tehdä yksin”, Lilja sanoo.

KIKE-hankkeen huhtikuun Markkinakatsaus kysyi täsmävinkit viennin asiantuntijoilta, mihin juuri pienten ja vientiuransa alkutaipaleella olevien elintarvikeyritysten kannattaisi markkinoinnissaan panostaa. Mukana olivat suomalaisasiantuntijat Saksasta, Etelä-Koreasta, Italiasta, GCC-maista ja Isosta-Britanniasta. 

Asiantuntijoiden esitykset ovat löydettävissä KIKE-hankkeen verkkosivuilta ja ne voi myös kuunnella jälkikäteen KIKE 5. Podcastista, joka julkaistaan kevään aikana.

Teksti: Leena Filpus, Kubo Oy / KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE)
on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Pienen elintarviketuottajan kannattaa tähdätä korkealle

Suomi tarvitsee pärjätäkseen inflaation ja maailmanlaajuisten kriisien keskellä vientituloja ja
kasvua. Sitä peräänkuuluttaa myös Suomen hallitus, joka on nostanut hallitusohjelmassaan
tavoitteeksi kaksinkertaistaa elintarvikeviennin arvo vuoteen 2031 mennessä.

Mutta millä reseptillä yritykset pääsevät vientimarkkinoille vielä vahvemmin ja laajemmalla
joukolla? Kuluttajatuotteiden vienti on kasvanut kohtuullisen hitaasti.

Yrityksillä on perinteisesti ollut käytössään neljä strategiaa kansainvälisille markkinoille
tähdätessään: raaka-aineiden vienti, panostaminen kotimaassa brändättyihin
kuluttajatuotteisiin, satsaaminen HoReCa-sektoriin tai private label -vienti.

Eri strategioilla on hyvät ja huonot puolensa. Raaka-aineiden vienti teollisuudelle on helpolta
tuntuva ratkaisu, mutta silloin menetetään tuotteiden jalostamisesta saatava lisäarvo ja
korkeampi hinta. Yrityksen omalla brändillä kuluttajatuotteiden vieminen puolestaan vaatii
isoja vientiponnisteluja, kuluttajamarkkinoinin vahvaa tuntemusta ja suuria panostuksia
kansainväliseen markkinointiin. Ja jos tuote itsessään sopii vientimarkkinaan, saattaa
ongelmia tulla volyymipaineista. Osa elintarvikealan yrityksistä löytää oman vientioksansa
HoReCa-sektorilla.

Yhä kiinnostavampi reitti etenkin pienemmille elintarvikealan yrityksille onkin satsaus privat
label -vientiin ja erityisesti hintapisteeltään korkeamman luokan premium private label –
sektoriin. Miksi näin?

Private label -markkina kasvaa voimakkaasti

Private label -tuotteilla tarkoitetaan kaupan omia merkkejä eli tuotteiden valmistamista
asiakkaan omalla tuotemerkillä asiakkaan myyntikanaviin. Valmistuttaja voi olla jokin
keskusliike tai toisen brändin omistaja. Suomalaisille tuttu private label -tuotebrändi on
esimerkiksi Pirkka, jolla on peruslaatuisten tuotteiden lisäksi myös korkeamman laatuluokan
Pirkka Parhaat -brändi.

Private label -vienti kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti kokeneempia elintarvikealan viejiä,
sillä markkina kasvaa voimakkaasti. Viimeisten 10 vuoden aikana private label -toimiala on
kasvanut eniten vähittäiskaupan alalla.

“Private label -tuotteiden markkinaosuus Euroopassa on 30–40 prosenttia useammassa
Euroopan maassa. Suomessa osuus on yhä alle 30 prosenttia”, suomalaisyrityksiä
vientimarkkinoilla auttavan nSight Oy:n Tommi Pelkonen sanoo.

Private label -markkinan kasvun arvioidaan myös jatkuvan ja vähittäiskaupan koko
toimintamalli muuttuu ajan myötä.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kuluttajat arvostavat yhä enemmän private label –
tuotteita. Kuluttajien mielestä kaupan omat merkit ovat vähintään yhtä hyviä tai jopa
parempia kuin brändimerkit. Kulutus onkin siirtymässä kohti kaupan omia merkkejä.

“Esimerkiksi 77 prosenttia saksalaiskuluttajista mieltää, että ostaessaan kaupan omia
merkkejä, ostokset ovat fiksuja, eikä laadussa tarvitse tehdä kompromisseja”, kertoo
Pelkonen.

Löydä oma laatuluokka ja hintapiste

“Private label voikin olla pienemmille yrityksille realistinen ja nopea tai joskus jopa ainoa tie
kansainvälisille markkinoille pääsyyn”, kertoo alan messutapahtumia järjestävä Jukka-
Pekka Inkinen Fennopromo Oy:stä.

Tuotteiden valmistaminen kaupan omille merkeille vaatii useimmiten vähemmän
markkinointi-investointeja kuin toimiminen yrityksen omalla brändillä.

“Tuotteiden tekeminen erityisesti korkean tason premium-kategoriassa vientimarkkinoille voi
olla jopa kannattavampaa kuin toiminta omalla brändillä kotimaassa“, jatkaa Inkinen.

Private label jakaantuu useisiin alaryhmiin kuluttajakysynnän ja -tottumusten, ostovoiman
muutosten ja kilpailutilanteen vuoksi. Suurten volyymien bulkkituotteiden ja
päivittäistavaroiden lisäksi private label -tuotteilla on useita hintapisteitä perustasolta
premium-tason tuotteisiin. Erikoissesonkeja, kuten joulu- tai pääsiäismarkkinoita varten
valmistetaan myös erikoiseriä.

Huippuluokan raaka-aineet ja prosessiosaaminen suomalaisyritysten etuna

Tommi Pelkonen muistuttaa, että edullisemmissa private label -tuoteryhmissä kilpaillaan
volyymin lisäksi myös hinnalla. Tiukimpaan hintakilpailuun ei välttämättä kannata tuhlata
hienoja, puhtaita kestävän kehityksen mukaisesti tuotettuja elintarvikkeita ja Suomen
luonnosta saatavia raaka-aineita.

“Suomi on elintarvikkeiden valmistajana haluttu maa. Meillä on korkean teknologian
osaamista ja resurssitehokkaat valmistusprosessit. Raaka-aineemme ovat puhtaita ja
laadukkaita, laadunvalvonta toimii ja elintarviketurvamme on huippuluokkaa.
Ympäristöosaaminen ja vastuullisuus ovat meillä hyvin hallussa ja Suomella on todellista
kilpailukykyä ilmastoviisaiden elintarvikkeiden kaupallistamisessa premium private label –
kategoriassa.”

Suomalaisyritysten valttina on lisäksi kyky innovoida kuluttajien odotusten mukaisia,
terveyttä ja hyvinvointia edistäviä ja samalla maukkaita ja hyvää mieltä luovia elintarvikkeita.
Ne ovat meidän valttejamme myös premium private label -ryhmässä.

Perusta ja tietämys kuntoon

Private label -markkinaan ei kuitenkaan ole oikotietä. Inkisen ja Pelkosen mukaan
elintarvikealan pk-yrityksillä on vain vähän tai ei lainkaan tietoa premium private label –
kaupan mahdollisuuksia. Tarvitaankin lisää tietoa markkinasta.

Mihin yksityiskohtiin viennin asiantuntijat kiinnittäisivät erityistä huomiota?

“Meillä toimitaan edelleen liikaa tuotelähtöisesti. Asiakkaalla on kiire ja monta rautaa tulessa.
He arvostavat sitä, että saavat vakaan ja innovatiivisen kumppanin, joka osaa toimia
asiakaslähtöisesti ja proaktiivisesti”, Pelkonen sanoo.

Inkinen puolestaan nostaa esille kansainvälisen kasvun verkostot. Niitä on tärkeää rakentaa
ulkomaisiin valmistuttajiin. Esimerkiksi messuilta on mahdollista löytää juuri omille tuotteille
oikeanlaisia ostajia.

“Samalla kannattaa myös opiskella, miten kaupan kansainväliset ostosyklit toimivat
pitkäjänteisesti tai kuinka palveluliiketoimintaa harjoitetaan private label -kaupassa. Mutta
ylipäätään kansainväliseen kasvuun ja vientiin on panostettava riittävästi. Ja työ jatkuu myös
myynti- ja messutoimenpiteiden jälkeen”, Inkinen korostaa.

Pelkosen mukaan tähtäin kannattaa asettaa niin, että toimittaisiin asiakkaan
liiketoimintakumppanina, jolloin päästään kehittämään tuotteita ja markkinaa yhdessä
asiakkaan kanssa. Silloin asiakassuhde on myös ostajalle arvokkaampi ja takaa varmemmin
jatkuvuutta.

Teksti: Viestintätoimisto Kubo Oy/Leena Filpus

KIKE-hanke lyhyesti:
Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen
tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja
kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä
kysynnästä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan
yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun
kehittämisohjelma.

Ilmastoviisaille premium-elintarvikkeille markkinamahdollisuuksia GCC-maissa

“GCC-maissa on todella potentiaalia. Esimerkiksi Arabiemiraateissa Foodservice- ja horeca-
markkinan on ennustettu kasvavan vuositasolla 15–20 prosenttia aina vuoteen 2025 asti.
Tilanne kuitenkin elää. Juuri nyt inflaatio jyllää myös täällä ja Venäjän hyökkäyssodan
vaikutukset sekä Gazan tilanne näkyvät markkinassa ja myös kauppojen hyllyillä”, sanoo
AAKL Beverages LLC:n Kari Laihonen.

Laihosen yritys on tuonut pohjoismaisia elintarvikkeita GCC-maihin jo vuodesta 2016. GCC-
maihin lukeutuu Arabiemiraattien lisäksi Saudi-Arabia, Qatar, Bahrain, Oman ja Kuwait.

Markkinoinnin mahdollisuuksista kertoo esimerkiksi korkeatasoisten hotellien ja ravintoloiden
määrä: yksin Dubaissa on lähes 100 viiden tähden hotellia ja noin 300 fine dining -ravintolaa.
Abu Dhabissa fine dining -ravintoloita on 25 ja muissa Emiraattien pohjoisosan
kaupungeissa yli 20.

“Kiinnostusta löytyy varmasti premium-tason, puhtaille ja korkealaatuisille elintarvikkeille.
Sellaisia ovat esimerkiksi juuri Pohjoismaissa tuotetut, metsästä ammentavat ilmastoviisaat
elintarvikkeet ja luomutuotteet”, Laihonen sanoo.

Ikean kautta markkinaan

Laihosen suurin asiakas GCC-maissa on Ikea, joka on hyvä esimerkki siitä, miten
food&beverage-bisnes toimii paikallisesti. Ravintolamaailmat ja etenkin Swedish Food
Market -ruokaosastot ovat suurempia kuin mihin olemme Pohjoismaissa tottuneet.

“Tilaa on satoja neliöitä ja ne ovat kasvamaan päin. Toimitamme tällä hetkellä noin 50 eri
tuotetta Ikean ruokaosastoille ja ravintolamaailmoihin. Volyymit riippuvat kaupan koosta.
Alueella on 15 eri kokoista Ikeaa, ja koko tavaratalon liikevaihdosta ruokaosastot ja
ravintolamaailmat kattavat lähes 7 prosenttia.”

Valtaosa Ikeassa myytävistä elintarvikkeista on ruotsalaisia tai ruotsalaislähtöisiä, mutta
Suomi mielletään samaan, Pohjoismaiseen perheeseen.

“Niinpä suomalaistuotteillekin on tilaa GCC-maiden Ikeoissa. On tärkeä myös ymmärtää,
että Ikeoiden ruokaosastot mielletään premium-tason myymälöiksi, ei miksikään
bulkkitavaran jakelijoiksi. Niihin on tulossa myös erilliset luomu-osastot”, Laihonen sanoo.

Luomu ja ilmastoviisaat elintarvikkeet nouseva trendi

Tämän päivän sodat ja pakotteet ovat osataan myös vapauttaneet hyllytilaa niin Ikeoissa
kuin suomalaista Prismaa tai Citymarketia vastaavissa Carrefour-marketeissa.
Suomalaistuotteille olisi nyt ehkä hyvä hetki hakea oma paikkansa markkinoilla.

“Merkillepantavaa on myös Carrefourien luomuosastot. Vielä 2015 luomutuotteita oli esillä
kymmenisen hyllymetriä, nyt luomuhyllyjä on jo 200 metriä.”

Luomu kiinnostaa erityisesti nuorempia ja edistyksellisiä kuluttajia. He arvostavat
nimenomaan Pohjoismaiden puhtaita ja korkeatasoisia tuotteita. Vaikka upporikkaita, joille
hinnalla ei ole mitään merkitystä, asuukin Arabiemiraateissa paljon, keskiluokkakin katsoo
nyt hintaa.

Terveellisyys, puhtaus ja ilmastoviisaus ovat kuitenkin merkittäviä, pinnan alla olevia
trendejä. “On aivan selvää, että näiden tuotteiden menekki kasvaa, kun talous alkaa
uudelleen nousta ja sodat päättyvät. Suomalaistenkin kannattaisi siis olla valmiina ja aloittaa
markkinointi on jo nyt. Jalansijan saaminen vie aikaa.”

Ohituskaista byrokratian rattaissa

“Meidän kauttamme olisi pienemmillekin suomalaisyrityksille ja elintarvikealan osaajille
mahdollisuus päästä kokeilemaan Lähi-idän markkinoita. Ei siis tarvitse vuokrata kokonaista
konttia, voi aloittaa muutamallakin lavalla. Tavoitteena voisi esimerkiksi olla se, että tuotetta
saisi myyntiin vain osaan jotain suurempaa ketjua. Pienemmillä tuotemäärillä myös riskit
ovat pienemmät.”

Ja apua varmasti tarvitaan, sillä byrokratia ja viranomaisvaatimukset ovat kaikissa GCC-
maissa omanlaisiaan. Maahantuonti on todella iso prosessi tuotteiden rekisteröinteineen ja
arabiankielisine teksteineen.

“Suomella on muiden Pohjoismaiden tapaan tällä hetkellä erittäin hyvä maine, joten meillä
on tietynlainen ohituskaista esimerkiksi yritysten ja tuotteiden auditoinneissa, joka vie aikaa
ja on kallista. Maine säästää paljon aikaa ja rahaa, mutta byrokratian kiemurat on
tunnettava.”

Yhteisyrityksillä synergiaetuja

Terveellisyys ja eritoten kaikki kauraa sisältävät tuotteet ovat tällä hetkellä myös todella
nousussa.

“Kaurapitoiset tuotteet ovat kysyttyjä terveystuotteita kaikissa GCC-maissa. Tuotteet, joihin
on lisätty sokeria, ovat saamassa valmisteveron. Ylipäätään ilmastoviisaat ja
fossiilipäästöttömästi valmistetut tuotteet kiinnostavat, samoin jos CO2 on hyvitetty. Mutta
näistä toimista on oltava myös riittävät todisteet.”

Kestävää kehitystä kannattaa korostaa.

Sen sijaan etenkin pientuottajien volyymit saattavat olla markkinaan turhankin pieniä.

“Volyymiä ja toimitusvarmuutta saisi nousemaan esimerkiksi sillä, että muutama yritys
ryhtyisi markkinoimaan tuotteitaan yhdessä. Yhtä lailla synergiaetuja voisi löytyä esimerkiksi
terveysteknologiayritysten kanssa. Paikallisille Arab Health ja Gulfood-messuille voisi
esimerkiksi tulla useamman suomalaisyrityksen voimin esittelemään tuotteitaan.”

Messuilla käy ostajia GCC-maiden lisäksi Afrikkaa ja Kaukoitää myöten.

Teksti: Leena Filpus, Kubo Oy / KIKE-hanke

KIKE-hanke lyhyesti:
Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen
tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja
kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä
kysynnästä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan
yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun
kehittämisohjelma.

Private label on markkinarako maailmalla

Private label -trendi on valtavirtaa Euroopan markkinoilla. Parhaimmillaan se tarjoaa suomalaisille
premium-tuotteille tuottoisia hyllymetrejä. Markkinaraon täyttäminen vaatii asiakaslähtöisten asenteiden
omaksumista, osaavaa organisaatiota, pitkäjänteisyyttä sekä kykyä innovoida.

Private label -markkinan kehityskaareen on mahtunut monenlaisia vaiheita. Aluksi tuotteet tunnettiin halpamerkkeinä. Sittemmin ne jalostuivat valtavirran kategoriaksi ja omiksi brändeikseen.

  • Vahvassa nousussa ovat lisäarvoa tuovat private label -tuotteet, jotka edustavat premium-luokkaa tai jotain erikoiskategoriaa, kuten luomua, vastuullisuutta tai terveellisyyttä. Tähän meillä Suomessa pystytään vastaamaan, kertoo ruokaviennin asiantuntija Juha Korhonen Nsight Oy:stä.

Trendi on selvä. Kaupan omien merkkien osuus eri kategorioissa kasvaa Euroopassa voimakkaasti. Amsterdamin 2023 PLMA -messuilla julkaistun tutkimuksen mukaan useassa maassa näiden tuotteiden markkinaosuus on yli 40 prosenttia. Suomessa osuus jää alle kolmannekseen.

  • Private label on kilpailukeino kauppaketjulle. Houkuttelevuus ja valikoiman monipuolistaminen onnistuu käyttämällä omia merkkejä. Siihen tarvitaan hyviä teollisia kumppaneita ja asiantuntijaorganisaatioita, Korhonen sanoo.

Juha Korhosen kollega Tommi Pelkonen nSight Oy:stä on samoilla linjoilla.

  • Kuluttajat kokevat tehneensä hyvän diilin ostaessaan kaupan oman merkin tuotteen, hän kertoo. 

Esimerkiksi Saksassa toteutettu tuore kuluttajatutkimus kertoo, että kaupan omat merkit koetaan laadultaan yhtä hyvinä, ellei jopa parempina kuin brändimerkit.

Tavoittele kumppanuutta

Tommi Pelkonen näkee, että private label on elintarvikebisneksen kannalta suorastaan elinehto ja kasvun mahdollisuus.

  • Private label on palvelu. Siinä menestyäkseen on ymmärrettävä asiakkaan ajattelumaailma, sanoo Pelkonen.

Hän kannustaa pyrkimään pitkän tähtäimen kumppanuuteen.

  • Oletko toteuttaja, kehittäjä vai kumppani, jonka kanssa asiakas miettii tuoteryhmän kehittämistä?

Kuinka hyllytila valloitetaan maailmalla?

Kauppaketjut hakevat kykyä vastata hintapaineisiin, mutta myös premium-luokan arjen luksusta. Tuotteiden vastuullisuus ja ilmastoviisaus ovat isoja kilpailuetuja, sertifikaattien on oltava kunnossa ja pakkausten innovatiivisia, joista ei synny hävikkiä.

Pelkonen ja Korhonen muistuttavat, että private label -asiakkaat toimivat hyvin ammattimaisesti. Vaikkapa messut ovat osa strategista ajattelua.

  • Tapaamiset sovitaan kuukausia etukäteen. Muistakaa, että asiakas hakee kattavaa palvelua, johon sisältyy niin pakkaus, elämys kuin muu lisäarvo, sanoo Pelkonen.

Suomen näkyvyys alan kansainvälisillä PLMA-messuilla on kasvanut joka vuosi.

  • Unelmani on, että suomalaiset ruoka- ja juomatoimijat ovat maailmalla kuin iso haukiparvi, joka ui samaan suuntaan, Pelkonen visioi.

Teksti: Anu Ruusila, Cordial Communications Oy / KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka viestii uusista mahdollisuuksista ilmastoviisaan viennin edistämiseen www.ki-ke.fi 

Sivuvirroista on moneksi

Nykyään materiaalipohjaisia sivuvirtoja hyödynnetään erityisesti energiantuotannossa ja eläinten rehuissa.
Tavoitteena on kuitenkin valmistaa korkeamman jalostusasteen tuotteita, joilla saadaan luotua korkeampi
lisäarvo sekä asiakkaille että tuotteiden valmistajille.

Mahdollisuuksia pk-yrityksille

Materiaalipohjaisista sivuvirroista on vähitellen tullut varteenotettavia raaka-aineita. Yritykset voivat
hyödyntää niitä itse tai myydä eteenpäin. Liiketoiminta voi kuitenkin jäädä kannattamattomaksi, jos
sivuvirtojen määrä on alhainen ja logistiikkakustannukset kasvavat.

Ratkaisuna voi olla useamman toimijan virtojen yhdistäminen tai yrityskumppani, jolle pienempikin
sivuvirta on ratkaiseva raaka-aine.

  • Esimerkiksi panimoteollisuudessa toinen yritys voi hyödyntää panimolla muodostuvia sivuvirtoja
    kuten hiilidioksidia tai mäskiä, kertoo liiketoimintakehittäjä Jukka Selin Lahden seudun kehitysyhtiö
    LADEC:ista.

Panimo- ja siideriteollisuuden runsaasti proteiineja, kuituja sekä kivennäisaineita sisältävästä mäskistä
valmistetaan muun muassa koiranruokaa.

Luonnovarakeskuksen Squee-tiimi on puolestaan kehittänyt panimoiden sivuvirtoja hyödyntävän Bo`real-
teknologian. Sen salaisuus piilee sivuvirtojen biofermentoinnissa, jossa tuotetaan korkean
proteiinipitoisuuden tuotteita mykoproteiiniteknologian avulla.

Trendikkäästi ympäristöarvojen kannustamana

Yksi maailmanlaajuinen trendi on sivuvirtojen hyödyntäminen omissa tuotepakkauksissa.

  • Suomessa myllyteollisuuden sivuvirtana syntyvää viljankuorta käytetään elintarvikkeiden
    pakkausmateriaalina, ja esimerkiksi Päijät-Hämeen viljaklusterissa on tuotettu testierä
    mäskipaperia sekä -kartonkia. Lahdessa toimiva Fazer Leipomo teetti myös kaurakuoripussipaperia
    leipäpakkauksiin, kertoo Jukka Selin.

Ötökät apuun

Joskus apu sivuvirtojen hyödyntämiseen löytyy yllättävältä suunnalta. Sellainen on hyönteisala, jolle on
povattu kasvavaa merkitystä kiertotaloudessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun EntoTek-hankkeessa
kasvatettiin mustasotilaskärpäsiä, jotka ovat tehokkaita biomassojen käsittelijöitä. Niiden toukat pystyvät
muuttamaan elintarviketeollisuuden sivuvirtoja jatkojalostettavaan muotoon. Hyvin syöneet toukat
voidaan vuorostaan hyödyntää vaikkapa eläinten rehussa.

Uudet innovaatiot vaativat rahoitusta ja mahdollisesti investointeja. Kiertotalous, biotalous ja kestävä
energia ovat vahvoja teemoja, joille on tarjolla erilaisia tuki- ja rahoitusmuotoja. Ajankohtaisia tukia
kannattaa tiedustella Ely-keskuksista tai Business Finlandilta.


Tutustu muutamiin meneillä oleviin hankkeisiin:

Päijät-Hämeen FoodHub – Päijät-Hämeen ruoka- ja juomateollisuuden sivuvirtojen alueellisten
hyödyntämismahdollisuuksien kehittäminen: Päijät-Hämeen FoodHub | LAB.fi

Waste4Soil – ruokateollisuuden sivutuotteet maanparannusaineiksi: Waste4Soil – Improving food systems
sustainability and soil health with food processing residues | LAB.fi

HämIncent – Hämeestä hyönteiskeskus – tavoitteena rakentaa hyönteisalan kasvua palveleva
osaamiskeskus: HämIncent – Hämeen ammattikorkeakoulu (hamk.fi)

Elintarvike- ja ravitsemustieteet / Helsingin yliopisto:
https://www.helsinki.fi/en/viikki-food-design-factory
https://www.helsinki.fi/fi/helsingin-innovaatiopalvelut/yrityksille-ja-sijoittajille/kaupallistamishankkeet


Teksti: Cordial Communications / KIKE-hanke

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke
1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan
osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi
ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja
ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue
lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

Millä suomalainen elintarviketeollisuus kilpailee maailmalla vuonna 2030?

Suomalaisella elintarviketeollisuudella on hyvät lähtökohdat tarjota ilmastoviisaita ja kestävän kehityksen
periaatteiden mukaan tuotettuja elintarvikkeita maailmalle. Ruokaketjun tulevaisuuden
kilpailukykytekijöinä nähdään kasviproteiineihin liittyvät innovaatiot, solumaatalous ja vastuulliset
tuotantotavat. KIKE-hanke kysyi neljältä elintarvikealan asiantuntijalta näkökulmia suomalaisen ruokaketjun tulevaisuuden valttikorteista.

Luupissa kasviproteiinituotteet ja korkeampi jalostusaste

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Csaba Jansikin mukaan Suomen kilpailukykyisimmät
tuotantosuunnat kestävän kehityksen näkökulmasta voisivat tulevaisuudessa olla kasviproteiinituotteet ja
korkean jalostusasteen vientituotteet.

Haasteena tosin vielä on, että elintarvikealalta puuttuvat yhteiset kansainväliset standardit tuotteiden
vastuullisuuden ja kestävän kehityksen kriteereiden mittaamiseen sekä niistä viestimiseen kuluttajille.
– Suomen elintarvikeviennin kannalta korkeamman jalostusasteen ja kalliimman hintaluokan tuotteiden
kehittäminen olisi tärkeää. Myös kansainvälisten markkinoiden vaatimassa myyntiosaamisessa on vielä
kehitettävää, Jansik toteaa.

Uudet ratkaisut ja kierrätys pakkaamisen ajureina

Elintarviketeollisuus pyrkii vähentämään pakkausmateriaalin käyttöä ja erityisesti
monikerroskalvomateriaalista valmistettuja pakkauksia, joita ei voi kierrättää vaan ne päätyvät polttoon.
Tulevaisuudessa Suomen potentiaalia voivatkin olla uusiutuvista raaka-aineista valmistettavien pakkausten
sekä kierrätettävien ja biohajoavien materiaalien kehittäminen, jolloin raaka-aineena voidaan hyödyntää
puuperäisten materiaalien lisäksi vaikkapa maatalouden sivuvirtoja, kertoo Package Heroes -ohjelman
projektipäällikkö Kirsi Kataja VTT:stä.

– Viime aikoina pakkausten uudelleenkäyttö on nostettu sääntelyssä vahvasti esiin, sillä pelkkä kierrätys ei
ratkaise maailman roskaongelmaa vaan myös pakkausten määrää on vähennettävä, Kataja kiteyttää.

Mitä Suomen pitäisi viedä maailmalle?

– Suomalaisella elintarviketeollisuudella on jo nyt hyvät lähtökohdat tarjota kestävästi tuotettuja
elintarvikkeita maailmalle. Elintarviketuotannossa on käytössä puhdasta energiaa, puhdas maaperä ja
mittavat vesivarannot. Tuotamme jo antibioottivapaata lihaa ja olemme edelläkävijöitä monissa
kasvipohjaisissa tuotteissa, kuten kauratuotteissa, sanoo Elintarviketeollisuusliiton vastuullisuuden ja
kestävän kehityksen johtaja Satumaija Levón.

Suuriin globaaleihin kestävyyshaasteisiin, kuten ruuan riittämiseen kaikille, vaaditaan uusia innovaatioita ja
tuotantotapoja Suomessakin. Toistaiseksi vielä haasteita vastuullisesti tuotetun ruuan viennille tuo
yhteisten standardien ja määritelmien puute, joilla tuotteen vastuullisuus olisi kansainvälisillä markkinoilla
perusteltavissa.

Pontta innovaatioista – aina maku edellä

Elintarvikealan innovaatioiden ja tutkimuksen painopistealue on Suomessa kestävässä ruoantuotannossa ja
siinä, miten lihan kulutusta voidaan vähentää ja löytää tilalle vaihtoehtoisia kilpailukykyisiä tuotteita.
Kasvipohjaiset tuotteet ovat tärkeä kehityskohde, ja samoin täysin uudenlainen solumaatalous eli
soluviljelytekniikoiden hyödyntäminen ruoantuotannossa.

Myös hyönteisten käyttö erityisesti lemmikkieläinten kestävästi tuotetuissa ruuissa sekä vesitalouden
tarjoamat mahdollisuudet elintarviketuotannossa ovat globaalisti kiinnostavia kehityskohteita kestävän
kehityksen näkökulmasta.

– Parhaillaan on käynnissä esimerkiksi hanke, jonka tavoitteena on kehittää kasvipohjainen ja hinnaltaan
kilpailukykyinen proteiinituote kansainvälisen elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Kiinnostava innovaatio ovat
myös lihan korvaavat niin sanotut hybridituotteet, joissa yhdistetään kasviproteiinia ja solumaatalouden
mikrobeilla tuotettua rasvaa. Tällaisella yhdistelmällä tuotteiden makua ja rakennetta voidaan parantaa, ja
ne ovat helpommin skaalattavissa, kuvailee VTT:n Teollisen biotekniikan ja ruokatutkimusalueen
tutkimuspäällikkö Emilia Nordlund.

Kun tuotteiden maku ja hinta ovat kohdallaan, kuluttaja kyllä syö niitä ilolla. Varhaisia omaksujia on
kuluttajien joukossa jo nyt riittävästi. Solumaatalous on kuitenkin Suomessa ja maailmalla alkutekijöissään,
ja meiltä puuttuu alan infrastruktuuria. Jos lainsäädäntö ei hankaloita alan kehitystä ja yhteiskunta
sopeutuu täysin uudenlaiseen ruokatuotantoon, Nordlund uskoo, että jo viiden vuoden kuluessa
solumaatalouden tuotteita alkaa ilmaantua ruokalautasillemme.


Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka
välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja
kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä hyödynnettäväksi
vienninedistämisessä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä
ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun
kehittämisohjelma.

Suomalainen tuote on nosteessa Itä-Aasiassa

Ilmastoviisaille elintarvikkeille on markkinaa Japanissa ja Etelä-Koreassa. Mutta miten näiden kaukomaiden jakelukanaviin pääsee? Huomioi paikallisen markkinointiosaajan vinkit.

Puhtaus, ympäristöystävällisyys ja tuotantoeläinten hyvinvointi ovat tärkeitä tärppejä pitää mielessä, kun hakee omaa koloaan ilmastoviisaiden elintarvikkeiden markkinoille Japanissa ja Etelä-Koreassa. Samoin tärkeää on pohjolan luontoa painottava markkinointi ja riittävän pienet kuluttajapakkaukset.

Jo Suomen lipulla pääsee pitkälle

“Täällä melkeinpä fanitetaan Suomea, joten Suomen lippu tuotteeseen painettuna on tärkeä. Siitäkin huolimatta, että tuotteessa vain jokin yksittäinen suomalainen raaka-aine kuten koivusokeri xylitol. Todellisuudessa esimerkiksi monissa ravintoloissa käytetään suomalaista lihaa, mutta siitä ei kerrota”, sanoo RedWheel Ltd:n Ari Virtanen, Soulissa asuva Japanin ja Etelä-Korean markkinoiden asiantuntija.

”Meidän olisikin opittava tuomaan itseämme esiin rohkeammin, kuten esimerkiksi tanskalaiset ja norjalaiset. Osaamista ja laadukkaita tuotteita kun löytyy. Ne olisi vain osattava tarinallistaa. Ja olla vähän vähemmän vakavia.”

“Esimerkiksi animehahmot ja hellokittyt ovat täällä markkinoinnissa arkea myös aikuisten tuotteissa, joten pakkauksissa ja tuotteiden tarinoissa saa mielellään olla myös leikkisä.”

Lähtökohdat ilmastoviisaiden elintarvikkeiden markkinoille ovat siis otolliset. Mutta mitä erityistä Japaniin ja Etelä-Koreaan mielivän on huomioitava?

Luomutuotteista ja ympäristöystävällisyydestä ollaan valmiita maksamaan

Etenkin nuoremmat sukupolvet, 20–40-vuotiaat, luottavat tuontielintarvikkeisiin ja erityisesti Pohjoismaisiin elintarvikkeisiin kotimaisia enemmän. He uskovat niiden olevan puhtaampia ja ympäristöystävällisempiä. Lisäksi he uskovat, että tuotantoeläinten hyvinvointi on heidän omaan maahansa verrattuna parempaa.

Tähän suomalaisten elintarviketuottajienkin kannattaa panostaa markkinoinnissaan. Tuotteiden on kuitenkin oltava oikeasti korkealaatuisia, puhtaita ja helppokäyttöisiä. Viherpesu ei onnistu.

“Esimerkiksi Japanin Green Food 2030 -stategian taovitteena on kolminkertaistaa luomutuotanto ja kiinnittää tuontituotteiden kestävyyteen aiempaa tarkempi huomio. Torjunta-aineille, säteilylle ja erilaisille toksiineille on yhä tiukemmat raja-arvot, joita myös valvotaan. Jopa yksittäisistä vientieristä mustikkasosetta on säteilypitoisuus tutkittava etukäteen”, Virtanen sanoo.

Ympäristöystävällisyys, hiilineutraalius, ruokahävikin vähentäminen ja tehokas kierrätys ovat yhä nousevampia trendejä Aasiassa. Eräskin paikallinen elintarviketuottaja on lanseerannut normaalia ohuemman muovipullon ilman etikettiä, jotta muovin määrää saadaan vähennettyä.

“Etelä-Koreassa on monipolvinen kierrätyssysteemi, jossa jätejakeita on huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Niinpä helppo tuotteiden ja tuotepakkausten kierrätys kannattaa huomioida jo tuotetta suunnitellessa.”

Tutkimusten mukaan korealaisista 54 prosenttia on valmis maksamaan EKO-tuotteesta 10 prosenttia enemmän kuin tavanomaisesti tuotetusta tuotteesta. 20 prosenttia korkeampaa hintaa on valmis maksamaan 17 prosenttia vastaajista.

“Luomutuotteita pidetään kalliina, mutta vaikka itselle ei luomutuotteita olisi varaa hankkia, niitä ostetaan etenkin lapsille. Luomutuotteilta toivotaan erityisesti pienempää pakkauskokoa. Tämä on tuotekehitystä miettivän hyvä pitää mielessä.”

Japanissa ja Etelä-Koreassa ollaan myös hyvin yllättyneitä siitä, ettei Suomessa käytetä lihantuotannossa antibiootteja lainkaan samaan tapaan kuin paikallisilla tiloilla.

“Puhtaudesta ja luonnonmukaisuudesta kertovien yksityiskohtien tarinallistaminen olisi tärkeää erottumisen kannalta. Tosin tässä on oltava tarkkana, sillä yksittäinen yritys ei voi markkinoida tuotteiden olevan salmonella- tai antibioottivapaita. Kaikista väittämistä pitää olla todistus, mielellään Suomen valtion antama”, Virtanen sanoo.

Valtaosa ruoasta tuodaan ulkomailta

Japanissa on asukkaita liki 126 miljoonaa ja Etelä-Koreassa 52 miljoonaa. Asukastiheys on suuri ja maatalous koko ajan pienenemään päin. Valtaosa ruoasta joudutaankin tuomaan ulkomailta. Koska myös työpäivät ja -matkat ovat pitkiä ja sinkkutalouksien määrä on suuri, kodin ulkopuolella syödään vähintään kerran päivässä.

Ruoan myyntikanavia on useita, joten markkinoille haluavan elintarvikeviejän kannattaa miettiä oma myyntikanavansa tarkkaan. Ilmastoviisaan pientuottajan paikka saattaa pikemminkin olla pienessä, muutaman erikoiskaupan ketjussa, tai esimerkiksi erikoistuneessa verkkokaupassa. Verkkokauppoja on nimittäin useita.

Jopa neljännes Japanin ja Etelä-Korean ruokamyynnistä tapahtuu verkkokaupan kautta. Se asettaa omat vaatimuksensa niin pakkauksille kuin niiden kuljetukselle. “Suomessa ekologiseksi mielletty pahvipakkaus ei välttämättä ole toimiva ratkaisu monsuunisateiden aikaan.”

Markkinoilla on useita kiinnostavia innovaatioita ja pilotteja esimerkiksi kylmäketjun säilyttämiseen tai tuotteiden kuljetusaikatauluihin. Suurten supermarkettien sijaan on syntynyt myös paljon uusia, pieniä kauppoja ja kioskeja, joista moni kuluttaja ostaa ruokaa mukaan.

Jakelukanavat pienille yrityksille sopiviksi

Etenkin Etelä-Koreassa on todellinen kahvibuumi: kahvia juodaan noin 350 kuppia henkeä kohden vuodessa. Kahvia ei juoda kotona, vaan se napataan mukaan yhdestä tuhansista kahviloista. Samalla mukaan tarttuu herkästi myös syötävää. Koska kahviloita on todella paljon, suomalaiselle elintarvikealan viejälle voi löytyä niistä todellinen kultakimpale.

“Volyymit voivat nousta suuriksi, jos saa jalkansa oven rakoon satojen toimipisteiden kahvilaketjuun tai pääsee vaikka muutaman tavaratalon ruokaosastolle ja myy siellä vaikka lakkahilloa tai hunajaa pikku purnukassa. Ei siis ole välttämättä viisasta koettaa tavoitella suurimpia kaupan keskusliikkeitä. Siihen eivät etenkään pientuottajien rahkeet edes riitä”, Virtanen sanoo.

Volyymiongelmien lisäksi paikallisia maahantuojia niin Japanissa kuin Etelä-Koreassakin saattaa arveluttaa kommunikointi ulkomaisen pientuottajan kanssa. Siksi Virtanen suositteleekin suomalaisyrittäjille yhteistyötä. “Esimerkiksi kolmen neljän tuottajan yhteistyö myynnissä ja kuljetuksissa tai jopa yhteisen tuotemerkin käyttö herättää paikallisissa paljon luottamusta.”

Jotkut Pohjoismaalaiset elintarvikeyrittäjät ovat myös perustaneet yhteistyöyrityksiä paikallisten yrittäjien kanssa. Esim. norjalaista lohta myydään yhteistyössä Etelä-Korealaisen yrityksen kanssa ja kaupan omat brändit myyvät mielellään ruotsalaisia kaurakeksejä Ruotsin lipun alla.

Virtanen painottaa myös sitä, että niin Japanissa kuin Etelä-Koreassa kodit ovat suhteellisen pieniä. Lahjaksi annetaan mielellään herkkuja tai terveellistä syötävää kuin tilaa vievää tavaraa.

“Pieni pakkaus on otettava oikeasti tosissaan. Olen nähnyt Japanin Muumimaassa, miten japanilainen yritys uudelleenpakkasi Fazerin kääreellisiä suklaakonvehteja reilun kymmenen kappaleen lahjapakkauksiin. Pakkaukset ovat myös itsessään tärkeitä, usein niissä on ainakin yksi kerros enemmän kuin Suomessa. Jätteen määrä on kasvussa, vaikka lainsäädännöllä määrää yritetään pienentää ja kierrätystä koko ajan tehostaa”, Virtanen sanoo.

Hanki osaava kumppani tuotelanseeraukseen

Massasta erottautuminen on olennaisen tärkeää, sillä elintarviketoimijoita on valtavasti ja kaikki on suurta. Virtanen suositteleekin hankkimaan hyvän, paikalliset olot tuntevan markkinointikumppanin, joka tietää niin paikalliset yritykset ja tavat kuin lainsäädännön kiemurat ja normit. “Siinä säästää pitkän pennin ja nopeuttaa markkinoillepääsyä huomattavasti.”

“Lisäksi esimerkiksi KIKE:n koulutuksista saa hyviä vinkkejä siitä, millä keinoilla muiden maiden ilmastoviisaat elintarvikeviejät ovat menestyneet juuri Japanissa ja Etelä-Koreassa. Pyörää ei todellakaan kannata keksiä uudelleen”, Virtanen sanoo.


Teksti: Teksti Leena Filpus / Kubo Oy, KIKE-hanke

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Start up -yritys Tiny Farms kehittää tulevaisuuden maataloutta – uudenlaisella ajattelulla mukaan uusia viljelijöitä ja kannattavuutta

Vuonna 2020 perustettu saksalainen Tiny Farms on nykyaikainen viljelijöiden osuuskunta, joka tuottaa vihanneksia Brandenburgin alueella, Berliinin itäpuolella. Kyseessä on pienten tuottajien yhteistyömalli, jonka tilat kasvattavat vihanneksia ja toimittavat ne sadan kilometrin säteellä sijaitseviin ravintoloihin, supermarketeihin ja koulujen keittiöihin.

Uutta on se, että näitä mikrotiloja voivat hoitaa maanviljelystä kiinnostuneet ihmiset yksin tai yhdessä, kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Viljelijän ei ole pakko sitoutua maatilaan toimintaan kokoaikaisesti ympäri vuoden.

Tiny Farmsin perustajat Tobias Leiber ja Jacob Fels kertovat, että maatalous tarvitsee uudenlaista ajattelua ja uusia käsiä. Heidän mukaansa alan suurin ongelma on se, että yhä harvemmat ihmiset haluavat työskennellä vihannesten viljelyn parissa.

Saksassa tämä kustannuksiltaan edullinen ja pienimuotoinen viljelymalli on houkutellutkin mukaan erityisesti nuoria, jotka arvostavat työelämän joustavuutta ja työn ja vapaa-ajan tasapainoa.

Tavoitteena 1000 Tiny Farmsia vuoteen 2030 mennessä

Tiny Farms syntyi vuonna 2020, kun sen perustaneet Leiber ja Fels, saivat selville, että Brandenburgin alueella käytetyistä luomuvihanneksista vain viisi prosenttia tuli samalta alueelta. Osuuskunta perustettiin tukemaan paikallista luomutuotantoa.

Nyt Leiberin ja Falesin tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Saksassa olisi 1000 Tiny Farmsin kaltaista yhteenliittymää. Tänä vuonna toiminta laajenee jo Hampurin alueelle.

Kolmeen periaatteen toimintamalli

Tiny Farmsin toiminta nojaa kolmeen periaatteeseen: biointensiiviseen viljelyyn, koulutusta tarjoavaan Tiny Farms -akatemiaan ja Grow List -sovellukseen.

Biointensiivisen viljelytavan ansioista Tiny Farmsin luomutilojen hyötysuhde on korkea, eli pieneltä alalta kerätään mahdollisimman paljon satoa. Tutkimusten mukaan biointensiivistä viljelytapaa käyttävät maatilat käyttävät 50–75 prosenttia vähemmän maata ja 94–99 prosenttia vähemmän energiaa saman ruokamäärän tuottamiseen kuin perinteinen viljely.

Koska Tiny Farms -tilojen koko on keskimäärin vain puoli hehtaaria, niillä voidaan panostaa lihasvoimaan perustuvaan työskentelyyn. Kun perinteisiä maatalouskoneita ei tarvitse hankkia, ei tiloille tule kalliita laiteinvestointejakaan.

Tiny Farms -akatemia puolestaan kouluttaa huomisen maanviljelijöitä. Koulutusohjelma on tarkoitettu kaikille luomuviljelystä kiinnostuneille, ja osa siihen osallistuvista on harrastajia, osalla taas on tavoitteena ammatti ja osuuskunnan jäsenyys. Koulutusohjelman ideana on madaltaa vihannesviljelyn kynnystä ihmisiltä, joilla ei ole perinteistä maatalousalan koulutusta. Akatemia opettaa paljon muutakin kuin viljelytekniikkaa. Siihen kuuluu myös vierailuja tiloilla, viljelijöiden tapaamisia ja verkostoitumista.

Grow List -sovellus tarjoaa viljelijöille työohjeet ja työkalut sadon suunnitteluun. Se kertoo myös, millaisia tuotteita alueen asiakkaat haluavat. Näin kysyntälähtöisen viljelysuunnitelman teko seuraavalle satokaudelle helpottuu.

Sovelluksen kautta viljelijät saavat apua ja tukea myös kirjanpitoon, luomusertifiointeihin, hankintaan ja logistiikkaan.

Mitä suomalaiset voivat oppia Tiny Farmsista?

Saksalaisen markkinan hyvin tunteva Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanketta (KIKE) edustava Hanne Husso Husso Consulting -yrityksestä kannustaa suomalaisia ottamaan mallia Saksasta.

Husson mukaan Tiny Farmsin digitaaliset ratkaisut, joiden avulla voidaan ennakoida tuotantoa, kartoittaa asiakkaiden toiveita ja tehostaa tuotantoa, voisivat toimia Suomessa. Erilaisten ohjelmistojen ja sovellusten integroiminen viljelijäverkostojen toimintaan toisi pitkien välimatkojen Suomessa varmasti paljon hyötyjä.

– Suomi ja Saksa ovat pinta-alaltaan lähes samankokoisia, mutta Saksassa asukkaita on 84 miljoonaa. Erilaiset asukastiheydet on toki muistettava, kun uusia oppeja haetaan maailmalta, Husso sanoo.

Hanne Husso näkee uudenlaisissa viljelijäverkostoissa myös mahdollisuuden nostaa esiin kotimaisia ja meille tyypillisiä vihanneslajikkeita sekä perinnelajikkeita.

– Juurekset ovat ruokakulttuurimme kivijalka. Tämän mallin avulla voitaisiin vähän unohduksiin painuneiden mustajuuren, palsternakan tai kaskinauriin viljelyä, kulutusta ja käyttöä nostaa. Lisäksi tuotteen hinta saadaan pysymään kuluttajalle kohtuullisena, kun suunnitelmissa ja viljelyssä tehdään yhteistyötä.

Husson mukaan vihannesten viljelyyn kannattaa Suomessakin panostaa, sillä tulevaisuuden viljelystrategioita kartoitettaessa se on noussut potentiaaliseksi menestyjäksi.

– Suomessa on maantaloudessa ja vihannesten viljelyssä paljon osaamista, mutta miten integroida se taito yhteen markkinoinnin ja digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien kanssa? Menestyvässä organisaatiossa tarvitaan kummankin alueen osaamista, Husso toteaa.


Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.