KIKE-uutiset

Kiinnostavia näkökulmia, ajankohtaisia avauksia ja uusia ideoita liiketoimintaan

KIKE-hanke uutisoi kansainvälisen ilmastoviisaan elintarvikemarkkinan kehityksestä ja niistä kilpailukyvyn edistämisen mahdollisuuksista, joita bio- ja kiertotalousala tarjoaa. Seuraa uutisia ja hanki evästystä vientisi kehittämiseen! Voit jakaa uutisia omissa tiedotuskanavissasi vapaasti lähteen mainiten: KIKE-hanke.

Vesijalanjäljessä piilee arvokas vientivaltti

Ilmastonmuutoksen kiihdyttämän kuivuuden pahentuessa vesivarannot vähenevät entisestään eri puolilla maailmaa. Niinpä sillä, missä ruuan raaka-aineita tuotetaan, on suuri merkitys lopputuotteen vesijalanjälkeen – ja tämän myötä elintarvikkeidemme vientipotentiaaliin ja ruokamme ympäristövaikutuksiin.

  • Elinkaariarvioinnissa vesijalanjäljellä tarkoitetaan tuotteen tai palvelun veteen liittyviä vaikutuksia, kuten vesiniukkuutta tai vaikkapa rehevöitymistä, kertoo Kirsi Usva Luonnonvarakeskukselta.

Vesijalanjälki voi pitää sisällään yhden tai useamman veteen liittyvän vaikutuksen, ja vesiniukkuusvaikutus on niistä yksi. Vesijalanjälki on siis mittari, jolla mitataan tuotteen eri ympäristövaikutuksia sen koko elinkaaren ajalta, alkutuotannon panostuksista aina kuluttajaan ja jätteidenkäsittelyyn saakka.


Tuotantoketjun yksityiskohdat tarkasteluun

Elintarvikkeen vesijalanjäljille pääsee perehtymällä sen tuotantoketjuun perusteellisesti. Tähän sopii hyvin Euroopan komission Product Environmental Footprint (PEF) -mittaristo ja siihen liittyvät ohjeistukset.

  • Jos yrityksessä ei ole vesijalanjäljen selvittämiseen omaa osaamista, työn voi tilata asiantuntijayritykseltä tai tutkimuslaitokselta. Selvityksen voi toistaa parin vuoden päästä.

Kirsi Usva korostaa, että on kyse vain indikaattorista. Vesiniukkuusvaikutus kuvaa sitä, kuinka iso osa paikallisesti saatavana olevista vesivaroista on kulunut ruuan tuotantoon. Laskennassa on ensin otettu huomioon alueen ekosysteemien ja ihmisten vesitarpeet.

  • Absoluuttiseen lukuun on tosi vaikea vaikuttaa. Tärkeintä on tuntea tuotantoketju ja selvittää, onko siinä jotain, joka kuluttaa paljon vettä vesiniukalla alueella, ja pyrkiä muuttamaan se.


Yllättävän suuria vaikutuksia tuotantoketjussa

Kastelu synnyttää tyypillisesti huomattavimman vesijalanjäljen. Kun vettä kulutetaan jossakin tuotantoketjun osassa vesiniukalla alueella, aiheutuu suuri jälki, ja päinvastoin. Tämä korostuu elintarvikkeissa, joihin tulee raaka-aineita ulkomailta. 

  • Suomessa ei avomaalla paljon kastella, eikä kasvihuonekastelullakaan ole suurta merkitystä, koska kastelumäärä suhteutetaan kunkin maan vesiniukkuustilanteeseen, Usva kertoo.

Teollisilla rehuvalmisteilla ja niiden sisältämillä tuontiraaka-aineilla on usein merkittävä vaikutus vesijalanjälkeen. Pienikin määrä vesiniukalta alueelta peräisin olevia ainesosia kasvattaa tuotteen jalanjälkeä reilusti. Broilerin lihan vesiniukkuusvaikutus esimerkiksi lähes tuplaantui joillakin tiloilla, kun osa rehusta väliaikaisesti korvattiin kastelemista vaatineella ukrainalaisella maissilla.

Hyödyntämätön vientivaltti

Kotimaassa kasvatetun ruuan vesiniukkuusvaikutus on roimasti eteläeurooppalaista pienempi, mutta silti meille tuodaan viljaa, kasviksia ja vihanneksia, jotka menestyisivät myös pohjolassa.

  • Niin paljon ei pysty vaikkapa mansikoita kastelemaan Suomessa, että vesiniukkuusvaikutus nousisi esimerkiksi Välimeren maiden viinirypäleiden tasolle, kertoo Usva.

  • Samaan aikaan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota maatalouden rehevöittävään kuormitukseen, joka on Suomessa tapahtuvan tuotannon merkittävin veteen liittyvä vaikutus.

Kilpailukykyä kannattaa kehittää ja pieni vesiniukkuusvaikutus olisi meille kilpailuvaltti. Sitä ei vain ole osattu tunnistaa ja hyödyntää. Koska asiasta ei vielä ole hyvää kokonaisymmärrystä, siitä viestiminenkin on haasteellista.

  • Viestiä kannattaa Euroopan komission suosittelemien PEF-laskentaohjeistusten puitteissa, jolloin tulokset ovat eurooppalaisittain vertailukelpoisia, kannustaa Kirsi Usva.

Teksti: Anu Ruusila, Cordial Communications Oy /KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

***

Lähteitä:

Linking country level food supply to global land and water use and biodiversity impacts: The case of Finland – ScienceDirect

Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky – Jukuri (luke.fi)

Kuivuusdataa:

Simulated depletion of groundwater (in mm per year) between 1990-2018 — European Environment Agency (europa.eu)

GDO-EDODroughtNews202303_Europe.pdf (europa.eu)

Extreme heat, widespread drought typify European climate in 2022 | Copernicus

Ruokamarkkinoiden menestysresepti Irlannista

Vehreitä laaksoja, ikiaikaisten kiviaitojen reunustamia peltoja ja ympäri vuoden laiduntavaa karjaa. Sumuisten saarten Irlanti on panostanut vastuulliseen elintarvikesektoriin viimeisten 14 vuoden ajan ja tulokset näkyvät: ruoka- ja juomatuotteiden vienti on kasvanut peräti 10 miljardilla eurolla.

Rohkeat päätökset siivittivät Irlannin ruokaviennin menestystarinan alkuun. Maan elintarvikesektorin viennin ajurin, kansallisen Bord Bia -organisaation juuret ovat vuoden 2008 laman taloudellisesti haastavassa ajassa. Tuolloin oli valittava säästöt tai satsaus, eli joko toiminnan alasajo tai entistäkin vahvempi panostus ruokavientiin. Jälkimmäinen voitti.

Nyt Bord Bian päämääränä on nostaa Irlanti vastuullisen ruuantuotannon ykkösmaaksi maailmassa vuoteen 2030 mennessä. Huima tavoite on aiempien onnistumisten valossa mahdollinen saavuttaa, vaikka kyseessä on maapinta-alaltaan melko vaatimaton ja väkimäärältään hieman Suomea pienempi saarivaltio.

  • Pienen maan kannattaa keskittää voimansa. Kaikki toimijat alkutuotannosta teollisuuteen ja jälkimarkkinointiin ovat ryhmittyneet Food Brand Ireland -brändin ja viestinnän alle, ja toimijat aidosti jakavat yhteiset tavoitteet, Isossa-Britanniassa toimiva elintarvikeviennin asiantuntija Rita Smalley kertoo.

Vastuullisen ruokatuotannon etujoukkoa

Iso osa Irlannin maakuvaa on Origin Green -ohjelma ja siihen kuuluva sertifikaatti, joka on tae vastuullisuudesta. Lähtökohtana on, että vastuullisuusteot tulee todentaa luotettavasti, maatila- ja tuotantolaitoskohtaisesti. Ohjelma tarjoaa valmiit työkalut ja tukea kestävän kehityksen mukaisten toimien toteutukseen ja seurantaan. Toimijat käyvät läpi tarkan auditoinnin säännöllisin väliajoin.

  • Vuonna 2012 käynnistetty Origin Green on uraauurtava kansallinen kestävän kehityksen ohjelma. Viidessä vuodessa siihen liittyi 90 prosenttia Irlannin maatalouden tuotannosta, ja sekä EU että WWF huomioivat nämä ponnistukset, summaa Rita Smalley.

Irlanti keskittyy sille vahvoihin toimialoihin eli lihaan ja maitotuotteisiin. Tämä näkyy myös Origin Green -ohjelmaan kuuluvien maatilojen lukumäärissä: yli 50 000 karjatilaa ja 15 000 lammastilaa on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin.

Dataa viennin tueksi

Yksi Bord Bian tavoista edistää missiotaan on datan keruu ja sen hyödyntäminen kaiken kokoisten elintarvikesektorin toimijoiden viennin edistämiseksi. Tukipalveluihin kuuluvat myös ilmainen kuluttaja- ja markkinadata, pakkausneuvonta ja brändikonsultointi.

  • Irlanti on ollut ilmiömäinen datan haussa ja hyödyntämisessä. Tiedon avulla he saavat parempaa ymmärrystä markkinasta, mikä vuorostaan mahdollistaa tuloksekkaat vientiponnistelut, strategiasta käytännön toteutukseen, Smalley sanoo.

Mallia Suomelle

Suomessa Business Finlandin alla toimiva elintarvike- ja juomateollisuuden vientiohjelma Food from Finland on päättymässä vuoden 2023 lopussa, eikä seuraavista askelmerkeistä ole päätetty. ”Irlannin mallin” parhaita käytänteitä voisi kenties hyödyntää Suomessa tulevien kansallisten vientitoimenpiteiden suunnittelussa.

Teksti: Anu Ruusila, Cordial Communications Oy / KIKE-hanke

Rita Smalley on jo yli 20 vuoden ajan auttanut suomalaisia yrityksiä niiden vientiponnistuksissa Ison-Britannian ja Irlannin markkinoille ja neuvonut yrityksiä kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisessä. Samalla hän on perehtynyt Irlannin ruokaviennin menestystarinaan, joka pohjautuu laajaan yhteistyöhön ja kunnianhimoisesti asetettuihin kasvutavoitteisiin. Rita Smalley kuuluu Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä (KIKE) -hankkeen kansainväliseen markkinatiedonkeruun verkostoon.

FAKTAT:
Irlannin elintarvikevienti:

  • Vuonna 2022 Irlanti vei elintarvikkeita 16,7 miljardin arvosta 187 maahan.
  • Irlannin elintarviketuotannosta 90 % menee vientiin.
  • Suurimpia b2b-asiakkaita: Nestlé, McDonald’s, Burger King, Subway ja Danone.
  • Bord Bialla on 13 toimistoa eri puolilla maailmaa.
  • Bord Bian budjetti vuonna 2022: 51 miljoonaa euroa

VIDEOTALLENNE:

Maillia maailmalta-elintarvikealan kehittäjien infowebinaarissa puhuneen Rita Smalleyn esitys ”BordBia – menestyksellistä ruokavientiä kestävän kehityksen periaatteilla” on nähtävissä täällä: https://www.youtube.com/watch?v=uusBHfi4U2U


Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä.

Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa.

Rahoittaja:  Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

Yhteisen merkin metsästys jatkuu

Suunnitelmat elintarvikkeiden yhteisistä ravitsemus- ja kestävyysmerkinnöistä EU:ssa antavat odottaa itseään. Yksityissektori on ketterämpi ratkaisemaan asian, sanoo ministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja.

Maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm on skeptinen, kun häneltä kysyy EU-ohjattujen ravitsemus- ja kestävyysmerkintöjen tulevaisuudesta.

Osana EU:n Pellolta pöytään -strategiaa komissiolta odotettiin jo vuonna 2022 säädösehdotuksia, joilla unioni ohjaisi elintarvikesektoria.

Yksi osa ehdotuksia olisi yhteisesti käytettävä merkki, jolla kuluttajalle kerrotaan helposti ymmärrettävällä tavalla tuotteen ravitsemuksellisesta arvosta. 

Säädösehdotus on toistuvasti viivästynyt. Ehdotusta odotetaan jälleen kesällä, mutta Hielm on varautunut siihenkin, että näin ei käy.

-Nyt epäillään, että tuleeko ehdotuksia ollenkaan. Tämä olisi surullista, sillä niitä on valmisteltu monta vuotta, Hielm sanoo.

Ensin ravitsemusmerkki… 

Suurimpana esteenä säädöskokoelman esittelylle Hielm pitää jäsenmaiden ristiriitoja yhteisen ravitsemusmerkin tarpeellisuudesta.

Merkki jakaisi tuotteet ravitsemussisällön perusteella esimerkiksi asteikolla A-E. Parhaan kategorian tuotteet saisivat merkinnän A, huonoimmat E:n. 

Ravitsemustietojen ilmoittaminen pakkauksessa on ollut pakollista vuodesta 2017. Nyt väännetään siitä, saadaanko nykyisin pienellä präntätty teksti kansalaiselle helpommin omaksuttavaan muotoon. 

-Suomi ja muut Pohjoismaat toivovat, että merkintä tulisi pakolliseksi, mutta osa maista vastustaa ajatusta. Komissio on arkana siitä, lähteäkö ristiriitaisessa tilanteessa tekemään mitään ehdotusta. 

Jos yhteinen rintama ei etene, on Suomellakin vaihtoehto. 

-Muiden Pohjoismaiden kanssa harkitsemme vakavasti, otammeko siinä tapauksessa Euroopassa jo nyt käytettävän Nutri-Score -merkinnän käyttöön kansallisesti ja ryhdymme käyttämään sitä samaan tapaan kuin esimerkiksi Espanja, Ranska ja Saksa tällä hetkellä tekevät. 

…sitten kestävyysmerkki

Neljä vuotta istunut komissio linjasi alkumetreillään, että se pohtisi myös kestävyysmerkintää elintarvikkeille. Vääntö ravitsemusmerkistä on pientä sen rinnalla, miten vaikeaa olisi luoda yhteinen kestävyysmerkki.

-Ravitsemuskysymyksissä eri tahot ovat aika lailla yhtä mieltä, mutta kestävyyskysymyksissä olemme lähtökuopissa: Miten laajasti kestävyyttä pitäisi tarkastella, jotta yhden tuotteen voi sanoa olevan kestävämmin tuotetun kuin toinen? Tarkastellaanko pelkästään ekologista vai myös sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä?

Erityisen hankalaa olisi verrata erilaisia tuotteita keskenään. Tärkeissä asioissa kansallinen edunvalvonta nostaa päätään.

-Miten vertaat espanjalaisen vihannestuotannon kestävyyttä maidontuotantoon Pohjoismaissa? Kaikilla mailla tahtoo olla omat suodattimensa, joilla oman maan tuotanto on aina helpommin puolustettavissa.

Hielm arvioikin, että todennäköisin tie mahdolliseen, laajasti käytössä olevaan kestävyysmerkkiin löytyy teollisuuden kautta.

– Kuluttajamieltymykset vaikuttavat nopeammin yksityisellä puolella, ja siellä tuntuu olevan helpompaa saada asioita muuttumaan. Yritykset etenevät, kun rauta on kuumaa.

Yhteisiä pelisääntöjä kehitetään

Yritys voi viestiä ympäristötyöstään, vaikka erillisiä merkkejä ei olisikaan käytössä, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja ryhmäpäällikkö Juha-Matti Katajajuuri.

Katajajuuren vetämä elintarvikesektorin yhteinen LCAFoodPrint-hanke luo parhaillaan yhteisiä pelisääntöjä muun muassa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen ja rehevöitymisen laskentaan.

Hän lupailee alan yrityksille uusia eväitä jo seuraavan vuoden aikana. Hankkeessa kehitetään ympäristöjalanjälkiarvioinnille yhdenmukaistettua ja tuotteiden vertailukelpoisuutta parantavaa laskentatapaa.

Tulossa on myös hyvän ympäristöviestinnän linjauksia.

-Lähtökohta voi olla esimerkiksi, että yhdessä laadittuja laskentatapoja on noudatettava ja että laskennan tulee olla kaikin puolin luotettava ja läpinäkyvä. Itse ympäristöväittämän vaatimuksia voisi olla, että viestinnässä tulee aina ilmoittaa koko tuotteen arvoketjun päästöt eikä pelkästään jotain osaa tuotteen elinkaaresta, Katajajuuri sanoo.

Alkuun hiilijalanjäljellä

Katajajuuri korostaa, että ympäristöväittämän tulisi olla yksiselitteinen.

-Väittämän yhteydessä tulee antaa tarvittava lisätieto ja sitten kuvata asiat tarkemmin lisätiedoissa netissä.

Katajajuuri pitää kansainvälisesti harmonisoitua kestävyysmerkkiä hyvänä tavoitteena. Siihen on kuitenkin pitkä matka, jos sellainen joskus tulee olemaan totta. 

Hän ei jäisikään odottamaan erillistä merkkiä vaan toimisi jo nyt.

-Yritys voi kertoa jo tänä päivänä omien tuotteidensa arvoketjujen ympäristövaikutuksen, hiilijalanjäljen ja rehevöittävän jalanjäljen. Ja esimerkiksi sen, minkä verran yritys on omilla toimillaan saanut vähennettyä ympäristöjalanjälkeään. Tärkeintä on, että eri viestit perustuvat yhdenmukaiseen laskentaan.

Käytännön toimenpiteenä hän ehdottaa pakkauksen ja nettisivun yhdistelmää. 

-Tällä hetkellä realistinen tapa yritykselle on kertoa tuotteen hiilijalanjälki pakkauksessa ja vinkata kuluttajaa ympäristötyön lisätietojen pariin yrityksen nettisivuille. 

Apua markkinointiviestin suunnitteluun 

Yrityksillä on nyt mahdollisuus pyytää ennakkolausunto siitä, onko markkinointi ohjeiden mukaista.

Vuoden alussa toimintansa käynnistänyt elintarvikemarkkinointilautakunta on saanut kevään aikana vasta muutamia lausuntopyyntöjä elintarvikkeiden markkinointiin liittyen.

Lautakunta antaa erillisten pyyntöjen pohjalta lausuntoja siitä, markkinoidaanko elintarviketta Kansainvälisen kauppakamarin tai Elintarviketeollisuusliitto ry:n sääntöjen ja ohjeiden vastaisesti.  

Ravitsemuksellista viestintää lautakunta ei käsittele.

-Lautakunta on toistaiseksi antanut yhden lausunnon. Lisäksi on tullut muutama lausuntopyyntö, joita käsitellään kesän alun kokouksessa, sanoo lautakunnan sihteeri Paula Paloranta Keskuskauppakamarista. 

Markkinointi elää 

Lausuntopyyntöjä voivat tehdä yksityishenkilöt, elinkeinonharjoittajat ja viranomaiset. Lausuntoa voi pyytää esimerkiksi silloin, jos kokee markkinoinnin sisältävän liian yleisiä ympäristöväittämiä tai piilomainontaa.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n johtaja Marleena Tanhuanpää sanoo, että suomalaisen elintarviketeollisuuden markkinointi on ollut varsin maltillista ja vastuullista.

Maailma kuitenkin muuttuu. Niin viestinnän kanavat kuin sisällötkin kehittyvät, ja osana vastuullista liiketoimintaa markkinoinninkin odotetaan olevan vastuullista, Tanhuanpää sanoo.  

-Parhaaksi keinoksi edistää ja varmentaa vastuullisia toimintatapoja sekä vastata muun yhteiskunnan odotuksiin katsottiin riippumattoman ja itsenäisen itsesääntelyelimen perustaminen, Tanhuanpää sanoo.

Syyniapua omaan markkinointiin 

Yritys voi pyytää lautakunnalta myös ennakkolausuntoa omasta markkinoinnistaan.

Yrityksen tulee kirjallisessa lausuntopyynnössä kertoa, millaista markkinointia se suunnittelee, mille kohderyhmälle ja mihin medioihin. Kun mukaan liittää tekstiluonnoksia, kuvamateriaalia ja tietoa markkinoinnin ajankohdasta, on lautakunnalla eväät antaa suosituksenomainen ja luottamuksellinen lausunto.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana ennakkolausuntopyyntöjä ei ole kuitenkaan vielä tullut. Onkin vaikeaa ennakoida, miten ennakkolausuntojen määrä kehittyy.

-Toiminta on niin uutta. Moni yritys ei vielä tunne lautakuntaa, Paloranta sanoo.


TEKSTI: Simana Oy / KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

Marjojemme vastuullisuusvaltit esiin – mallia viinitiloilta Italiasta

Voisiko suomalainen marja-ala ottaa mallia Pohjois-Italiasta? Siellä paikallinen viiniala nosti vastuullisuuden kaiken keskiöön ja kehitti verkkopalvelu Vinràn. Portaali kokoaa yhteen tietoa ja toimijoita läpi arvoketjun, palvellen myös kuluttajia.

Veneton alue Pohjois-Italiassa on perinteistä viininviljelyseutua, jossa vaalitaan perinteitä mutta katsotaan vahvasti myös tulevaisuuteen. Vastuullisuus nähdään alalla yhä keskeisempänä ja tärkeänä kehityskohteena. Maakuntarahoitteinen Vinrà-hanke toteutti viinin arvoketjulle viestintäkanavan kertomaan vastuullisista viineistä.

  • Vastaavanlaisen hankkeen voisi monistaa myös suomalaiselle marja-alalle. Kuka tahansa arvoketjun toimijoista voi toimia aloitteen tekijänä. Italiassa idean takana on ympäristötekniikan ja sertifioinnin konsulttitoimisto, kertoo kansainvälisen viennin asiantuntija, Finnica Consultingin Jenni Mäkipää.

Vinrà edistää vastuullista toimintatapaa tarjoamalla viininvalmistajille tietoa esimerkiksi hiilijalanjäljen laskennasta ja eri sertifikaateista. Portaali myös esittelee näyttävästi vastuullisuuskriteerit täyttäviä viinitiloja. Kaikki hyötyvät, kun vastuullisuus toimialalla saa enemmän näkyvyyttä ja tietoisuus kasvaa läpi arvoketjun.

Vihreän viinilasin inspiroivaa vastuullisuutta

Jenni Mäkipään mukaan vastuullisuus on italialaisella viinialalla vahvasti nouseva teema.

  • Uskon, että ilmastotietoisuuden lisäksi myös korona-ajalla on ollut vaikutusta elämän arvoihin ja valintoihin. Luotettavia tuottajia ja myyntikanavia arvostetaan.

Tietoa vastuullisuudesta tarjoillaan lasillinen kerrallaan myös portaalin Calice verde – vihreä lasi -blogissa.

  • Aiheina ovat olleet esimerkiksi kiertotalous ja viinintuotannon sivuvirrat. Viinin tuotannon ylijäämästähän voidaan valmistaa perinteisesti tislattua alkoholia, kuten grappaa. Yksi uusi innovaatio on rypäleiden puristemassan hyödyntäminen tekonahkatuotteissa, kertoo Mäkipää.

Marjojemme arvo esiin

Viinien ja kotimaisten marjojen arvoketjut ovat keskenään melko samanlaisia. Toimijat ovat usein perheyrityksiä, tuotanto on kausipainottunutta ja sato vaihtelee säiden mukaan.

Marja-ala on biotaloutta parhaimmillaan. Siinä on vain vähän ulkopuolisia tuotantopanoksia, tuotteet ovat luonnosta lähtöisin.

  • Kotimaisten marjojen vastuullinen arvoketju voisi olla arvonluonnin ja markkinoinnin kärki myös meillä, sanoo Eeva-Liisa Lilja Fennopromo Oy:stä, joka hallinnoi Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanketta.

Yhteinen viestintäkanava voisikin myös meillä kirittää jalostusketjua ja sparrata alan yrityksiä yhä vastuullisempiin toimintatapoihin.

Jenni Mäkipää muistuttaa vastuullisuuden lisäksi pitämään esillä muitakin suomalaisten marjojen valtteja.

  • Milanon kaltaisesta suurkaupungista katsottuna suomalaiset marjat kasvavat todella puhtaassa ilmassa ja ympäristössä, hän muistuttaa.

FAKTA:

Vinrá: Vastuullisuustietoisuutta viinialan arvoketjussa

  • Syntyi ympäristötekniikan yrityksen Desam Ingegneria e Ambiante Srl:n hankkeesta. Mukana ovat myös vastuullisten viinien tuottajaverkosto (Rete Vini Sostenibili) ja Padovan yliopisto.

Portaalin lisäksi myös blogi, verkkokauppa ja somekanavat


Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

TEKSTI: Cordial Communications Oy

Vastuullisuustyö ja siitä viestiminen tuo kilpailuetua

Mikroyrityksen vastuullisuustyö saattaa olla hyvällä mallilla, vaikka yritys ei edes tiedosta toimivansa vastuullisesti. Kun vastuullisuustyöstä osaa viestiä oikein, siitä voi syntyä kilpailuetua ja erottautumistekijä, joka näkyy myös yrityksen tuloksessa.

Yritysten vastuullisesta toiminnasta ja vastuullisuustyöstä on tullut normi, jota odotetaan myös mikroyrityksiltä. Laki ei vaadi ESG-vastuullisuusraportointia (Environmental, Social ja Governance – ympäristö, yhteiskuntavastuu ja hyvä hallintotapa. Lyhyemmin vastuullisuus) kuin suurilta, yli 500 henkeä työllistäviltä yrityksiltä, mutta tilanne muuttuu vähitellen. Esimerkiksi julkisiin kilpailutuksiin osallistuvilta mikroyrityksiltäkin saatetaan tosiasiassa vaatia ESG-raportoinnin mukaisia selvityksiä toiminnastaan.

Pienten yritysten kannattaa miettiä omaa vastuullisuustyötään jo riskienhallinnan, kustannustehokkuuden ja kilpailijoista erottautumisen vuoksi. Monessa mikroyrityksessä vastuullisuustyö mielletään kuitenkin vähän hahmottomaksi ja hankalalta kuulostavaksi toiminnaksi. Osa saattaa mieltää sen myös viherpesuksi, markkinointikikkailuksi tai ylipäätään lisäkuluksi.

“Kun yritysten toimintaa sitten tutkitaan, käykin ilmi, että vastuullisuustyö on monessa yrityksessä osa niiden normaalia arkea. Tämä on iloinen yllätys yrittäjälle. Useimmiten koulutuksissamme yritykset toivovat apua oman vastuullisuustyönsä sanoittamisessa ja siitä viestimisessä”,  sanoo tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi MicroENTREstä. MicroENTRE on Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Mikroyrittäjyyskeskus.

Simunaniemi kouluttaa yrityksiä tunnistamaan, mikä niiden toiminnassa on vastuullista ja miten sitä voisi hyödyntää.

“Kun vastuullisuudesta viestiminen saadaan kuntoon, seuraava askel on alkaa kehittää vastuullisuustoimintaa systemaattisesti ja tehdä suunnitelmia, jotta vastuullisuustavoitteita voisi mitata numeraalisesti tai arvioida laadullisesti.”

Vastuullisuustyö ei olekaan kertaluonteinen juttu. Se kehittyy koko ajan.

“Mutta jos yrityksen nykytilaa ei tunne, ja tiedosta mitä tekee hyvin ja mitä huonommin, on vaikea kehittää. Kehittämiselle pitää varata aikaa ja resursseja, ja vähintään työntekijöiden työaikaa. Joskus se vaatii laiteinvestoinnin, vaikkapa uuden pakkauskoneen.”

Pienetkin teot ratkaisevat

Mitä elintarvikealan mikroyritysten vastuullisuustyö sitten on käytännössä?

Usein pienten elintarvikealan yritysten arvoihin kuuluu olennaisena osana käyttää esimerkiksi mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita ja muita lähituotteita.

“Monet yrittäjät haluavat myös tukea omaa yhteisöään, tehdä yhteistyötä muiden paikallisten yritysten kanssa ja elävöittää omaa kyläyhteisöään. Tämä on sosiaalisen vastuun kantamista parhaimmillaan”, Simunaniemi sanoo.

Sekin on sosiaalista vastuuta, että yritys noudattaa suomalaista lainsäädäntöä, maksaa työntekijöille työehtosopimusten mukaista palkkaa ja huolehtii heidän hyvinvoinnistaan.

“Työntekijöiden hyvä kohtelu ei ole kaikkialla itsestäänselvää. Tätä viestiä kannattaisi hyödyttää sellaisten yritysten, jotka kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla tai vievät tuotteitaan ulkomaille.”

Ympäristövastuullisuutta on esimerkiksi se, että yritys käyttää kierrätysmateriaaleja mahdollisuuksien mukaan, säästää sähköä, laskee sisätilojen lämpötiloja ja käyttää led-lamppuja, Simunaniemi sanoo.

Yksittäisen pienen yrityksen voi sen sijaan olla vaikea todentaa esimerkiksi, että kaukomailta tulevat raaka-aineet olisivat vastuullisesti tuotettuja, niiden tuottamiseen ei ole käytetty lapsityövoimaa tai että työntekijät saisivat kohtuullisen korvauksen työstään.

Yhtä lailla elintarvikkeita vievien yritysten kannattaisi viestiä nykyistä vahvemmin, että tuotteet ovat Suomen puhtaasta luonnosta. Se on ehdoton kilpailuetu.

Vastuullisuusviestintään kannattaa panostaa

Aina vastuullisuustyö ja siitä viestiminen ei ole helppoa. Yrittäjiä saattaa mietityttää tasapainoilu vastuullisuuden eri osa-alueiden välillä ja etenkin se, miten asiakkaat siihen suhtautuvat.

“Kuluttajalla voi olla esimerkiksi mielikuva, että ruskea pahvi- tai paperipakkaus olisi ympäristöystävällinen ja luonnonmukainen. Todellisuudessa elintarvike saattaa säilyä muovipakkauksessa pidempään, hävikkiä syntyy vähemmän ja pakkaaminen voi olla helpompaa. Olisikin tärkeä osata kertoa asiakkaalle, miksi yritys toimii, kuten toimii.”

Simunaniemi painottaa, että yrittäjän on tärkeä tuntea asiakaskuntansa. Kun asiakaskunta ja sen mieltymykset ovat tiedossa, viestien sanoittaminen on helpompaan: Mihin juuri tässä yrityksessä kannattaa vastuullisuusviestinnässä keskittyä, missä ollaan edelläkävijöitä, millä erottaudutaan kilpailijoista.

“Vastuullisuustyön viestinnässä on olennaista se, että viestit ovat todenmukaisia ja todennettavia. Väittämien on oltava oikeasti totta, ei mitään viherpesua. Ääriesimerkki huonosta viestimisestä on omenapussiin painettu merkintä Ei sisällä lisättyä sokeria.”  

Simunaniemi on huomannut lähiruokaprojekteja vetäessään, että monelle elintarvikkeita valmistaville mikroyritykselle vastuullisuudesta markkinointi ja viestintä ovat lopultakin aika vieraita ja vaikeita asioita.

“Yritykset keskittyvät mielellään konkreettisen tuotteen, hillon tai lihajalosteen tekemiseen, mutta monella yrittäjällä on henkinen kynnys panostaa näkyvyyteen ja markkinointiin etenkin yrittäjän omilla kasvoilla. Se voisi kuitenkin olla yksi tapa tehdä läpinäkyvää ja vastuullisuudesta kertovaa viestintää”, Simunaniemi sanoo.

Vastuullisuudesta viestimiseen on saatavilla monenlaista apua esimerkiksi viestinnän ammattilaisilta. He osaavat kertoa, miten yrityksen ympäristöasioista ja vastuullisuudesta kerrotaan kuluttajia kiinnostavalla tavalla, mitä viestejä yrityksen nettisivuille ja tuotepakkauksiin kannattaisi nostaa.

Myös kouluttautuminen kannattaa. “Kerttu Saalasti Instituutin Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREn lisäksi myös muilla oppilaitoksilla ja kuntien yrityspalveluillakin on mikroyrittäjille räätälöityjä koulutuksia esimerkiksi juuri vastuullisuustyön parantamiseksi”, Anna-Mari Simunaniemi sanoo.


Teksti Leena Filpus / Kubo Oy, KIKE-hanke

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä ja Facebookissa. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Näkyvyyttä ja volyymia elintarvikevientiin – Brändiyhteistyössä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia

Viimeisimmän toimialabarometrin mukaan elintarviketeollisuuden yrityksistä 33 prosenttia pyrkii kasvuun voimakkaasti ja 35 prosenttia mahdollisuuksien mukaan. On hyvä uutinen, että voimakkaasti kasvuhakuisten elintarvikeyritysten määrä on lisääntynyt vuodentakaiseen verrattuna.

Elintarviketeollisuuden yritykset mainitsevat useimmin kehittämistarpeekseen myynnin ja markkinoinnin. Myös vientiin ja kansainvälistymiseen liittyvän tuen tarve mainitaan usein kehittämiskohteena, todetaan Suomen Yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön loppuvuonna 2022 julkistamassa barometrissa.

Noin kolmanneksella kotimaisen elintarviketeollisuuden yli 1 800 yrityksestä on tällä hetkellä vientiä tai liiketoimintaa ulkomailla. Suuri osa niistä on pieniä tai keskisuuria yrityksiä, kun jopa 71 prosenttia elintarvikealan yrityksistä työllistää alle neljä henkilöä.

Elintarvikeviennissä tarvitaan mittavaa brändinäkyvyyttä sekä volyymiä. Kaikki brändit tarvitsevat keinoja massasta erottumiseen.

– Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt vientikaupan edistämisen mahdollisuus suomalaisyrityksillä on brändiyhteistyö, toteaa KIKE- eli Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hankkeen vetäjä ja Fennopromo Oy:n toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja.

Mallia kodintekstiili- ja muotikaupasta

Kiinnostava esimerkki suomalaisyritysten brändiyhteistyöstä on kodintekstiili- ja muotikauppaa edustava Manna & Co -yritys. Vuonna 2021 perustettu bränditalo omistaa kokonaisuudessaan Finlaysonin, Lexingtonin, Makian, Reinon & Ainon ja Vallilan. Lisäksi se omistaa 20 prosenttia Sastasta.

– Mannaan on koottu alan johtavia arvostettuja kuluttajabrändejä. Designbrändit ovat Suomessa monesti pieniä ja keskimäärin kannattamattomia. Brändien yhteenliittymänä Manna on liikevaihdoltaan jo keskikokoinen peluri ja Suomen markkinoilla vähittäiskaupalle merkittävä neuvottelukumppani, kertoo Manna & Co:n myynti- ja markkinointijohtaja Tommi Suutarinen.

Etuja viidellä eri osa-alueella

Suutarisen mukaan heidän brändiyhteenliittymälleen on kertynyt tahoillaan pitkä historia; yhteisestä kokemuksesta voidaan ammentaa moneen lähtöön.

– Mannan brändeillä on yhteensä 430 vuotta kokemusta kodintekstiili- ja muotikaupasta. Se on vahvuus, jota kannattaa hyödyntää.

Yhteenliittymä tuo brändeille monia etuja.

– Yksittäin toimiessaan brändit ovat monesti yhteistyökumppaneidensa armoilla, kun esimerkiksi neuvotellaan jakelusta ja myyntipaikoista, Suutarinen muistuttaa.

Mannan yhteenliittymä on tuonut brändeille etuja erityisesti viidellä osa-alueella, eli logistiikassa, hankinnassa, tietojärjestelmissä, fokusoiduissa investoinneissa ja paremmassa kannattavuudessa.

– Erityisesti kyky investoida kasvuun fokusoidusti, brändi ja kehityshanke kerrallaan, on parantanut kannattavuutta ja lisännyt investointimahdollisuuksia entisestään.

Tommi Suutarisen mukaan usean brändin yhteenliittymisessä on toki myös haasteita.

– Erilaisten yrityskulttuurien yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, ja erityisesti tietojärjestelmäintegraatio vaatii aikaa ja investointeja. Kasvu vaatii monenlaisia uusia prosesseja, Suutarinen toteaa.

Brändiyhteistyötä yli toimialarajojen

Yhteistyön avulla yritykset saavat käyttöönsä dataa useiden eri brändien käyttäjistä ja näin kuva kuluttajista tarkentuu.

–Pienistä yrityksistä koostuvalla elintarvikealalla brändiyhteistyö voi tuoda kasvun kykyä, jonka mahdollisuuksia ei ole vielä täysin tunnistettu, Eeva-Liisa Lilja kannustaa.

– Brändiyhteistyö on pohjimmiltaan kuluttajien tarpeisiin vastaamista. Mahdollisuuksia siihen voi löytyä ruoka-alan lisäksi myös yli toimialarajojen, Lilja toteaa.


Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

Artikkelin taustatiedot perustuvat syyskuussa 2022 järjestetyn KIKE-hankkeen työpajan esityksiin sekä Suomen Yrittäjien, Finnveran sekä työ- ja elinkeinoministeriön kaksi kertaa vuodessa koostamaan elintarviketeollisuuden pk-toimialabarometriin.

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Sinivalkoiset tuntosarvet maailmalla – uusi agenttiverkosto etsii tietoa Aasian ja Euroopan markkinoilta suomalaisen elintarviketuottajan kehitystyön tueksi

Millaisesta elintarvikkeesta kuluttaja maksaa enemmän? Mitä ovat suomalaisen ruoan valtit? Muun muassa näihin suomalaista elintarviketuottajaa kiinnostaviin kysymyksiin etsii vastauksia uusi, yhdeksään maahan perustettu tiedonkeruuagenttien verkosto.

Suomalaiselta elintarvikevienniltä odotetaan kasvua, mutta mitä kansainvälisille markkinoille kannattaa tarjota, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat?  

Näkökulmia aiheeseen tarjoaa suomalaisten elintarviketuottajien silmiksi ja korviksi yhdeksään eri Euroopan ja Aasian maahan perustettu tiedonkeruuagenttien verkosto. Verkoston on perustanut ”Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE)” -hanke. 

—Keräämme ketterästi tietoa elintarvikealan trendeistä eri maissa. Markkinalähtöistä inspiraatiota tarvitaan, kun viljelijät ja elintarvikevalmistajat kehittävät tuotteita ulkomaisiin myyntikanaviin. Näkökulmamme on seurata erityisesti, millaisille ilmastoviisaille tuotteille on kysyntää, sanoo hanketta hallinnoivan Fennopromo Oy:n Eeva-Liisa Lilja.

Valokeilassa vastuulliset tuotteet

Vaikka suomalaisyritys ei vielä tekisikään kansainvälistä kauppaa, markkinauutiset voivat synnyttää ideoita vientimahdollisuuksista, Lilja sanoo.

—Tilanne on juuri nyt erittäin haasteellinen lähes kaikilla elintarviketuottajilla, ja markkinatilanteen peilaaminen on varautumista tulevaisuuteen. Seuranta antaa meille tuntosarvia siihen, miten maailma ympärillämme kehittyy.

Suomalaisilla tuotteilla on puhtaan ja vastuullisesti tuotetun elintarvikkeen maine, Lilja sanoo. Siksi myös markkinaseuranta keskittyy vastuullisuutta korostaviin tuotteisiin.

Tietoa etenkin suomalaista pientuottajaa varten

Seurannassa arvioidaan esimerkiksi, millaisia ilmastoviisaita tuoteinnovaatioita markkinoilla jo on. Tai mitä erottumisen mahdollisuuksia ja niche-markkinoita suomalaisille tuotteille voi löytää. Tiedon avulla yritys voi parantaa kilpailukykyään ja kehittää tuotetarjoomaansa.

—Tietoa kerätään myös esimerkiksi siitä näkökulmasta, millaisia pienille tuotemäärille sopivia, uusia jakelutieratkaisuja on olemassa kuluttajakysynnän muutosten myötä. Tämä tieto on relevanttia pientuottajille.

Tule kuulemaan KIKE Markkinakatsauksia

  • KIKE Markkinakatsauksia toteutetaan Zoomissa 20.4., 8.6., 14.9. ja 15.11.2023.
  • Tarjolla on tuoretta markkinatietoa maailmalta viennin tärkeimmistä kohdemaista.
  • Osallistuminen on maksutonta.
  • Ulkomaiselle tiedonkeruuverkostolle voi ehdottaa tiedonkeruun aiheita info@ki-ke.fi
  • Tiedonkerääjäagentit toimivat seuraavissa maissa: Saksa, Ruotsi, Tanska, Hollanti, Italia, Iso-Britannia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Etelä-Korea, Japani.

Tule myös seuraamaan hankkeen tiedotusta LinkedInissä ja


Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) -valtakunnallinen tiedonvälityshanke

Aika: 30.6.2024 asti

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä, sekä tarjoaa yrityksille mahdollisuuden yhdessä soveltaa tätä tietoa ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Lisäksi hanke tarjoaa opastusta ympäristöystävällisten tuotteiden kansainväliseen markkinointiin. Toiminnallaan KIKE-hanke auttaa elintarviketeollisuutta saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lisätiedot: www.ki-ke.fi.

Toteuttaja: Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa.

Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Lisätietoa: www.ki-ke.fi

Teksti: Simana Oy

Suomalainen luomu menestykseen – brändin kirkastamisen mahdollisuudet

Luomutuotteiden kysynnässä on ollut laskevaa suuntaa, kun kuluttajat kiristävät kukkaronnyörejään. Moni tuottaja miettii nyt, miten luomusta pitäisi viestiä, ja ennen kaikkea, miten myynti saadaan taas nousuun.

Meneillään olevassa maailmanajassa on ollut monia muutoksia, jotka vaikuttavat myös luomutuotteiden kauppaan. Kuluttajia kiinnostavat tällä hetkellä säästöt ruokahankinnoissa, mutta myös ilmastoviisaat elintarvikkeet, paikallisuus, eläinten hyvinvointi sekä tuotteiden ympäristö- ja ilmastohyödyt.

Kaikilla näistä on vaikutuksensa luomun asemaan markkinoilla. Kuinka kuluttajille pystytään ilmaisemaan luomun lisäarvo tähän hetkeen sopivalla tavalla?

– On suurempi kysymys, miten tämän hetken tärkeistä arvoista viestitään kuluttajille ylipäänsä. Näitä aiheita joutuvat nyt kaikki elintarvikkeiden tuottajat miettimään. Pitäisikö luomun tapauksessa pelkän luomuviestin sijaan nostaa esiin laajempia ympäristönäkökulmia, pohtii KIKE-hankkeen vetäjä ja Fennopromo Oy:n toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja.

Viljelymenetelmästä luomun tulevaisuus?

Lähtisikö luomu uuteen nousuun ammentamalla samasta vanhasta ajatusmaailmasta, josta se aikanaan syntyikin – eli viljelymenetelmällä markkinoinnista? Luomu erottui aikoinaan juuri viljelytapansa vuoksi. Tuotantomenetelmän korostaminen voisi hyvinkin olla luomun uusvanha markkinoinnillinen ydin, lisäarvo ja erottuvuustekijä kuluttajien suuntaan.

– Tuomalla esille luomutuotannon hienoja periaatteita luomua voisi pyrkiä erottamaan muista kestävän kehityksen mukaisista tuotteista. Esimerkiksi agroekologiset tilakokonaisuudet, ravinteiden suljettu kierto ja paikalliset tuotantoympäristöt voisivat olla niitä asioita, jotka tänä päivänä kiinnostavat. Kertomalla niistä kuluttajille voisi synnyttää uuden ostomotiivin, Lilja pohtii.

Onko Suomessa sijaa discounter-luomulle?

Nopeasti laukkaava inflaatio nostaa elintarvikkeiden hintoja. Kun hinnat nousevat, moni vaihtaa halvempaan tuotteeseen. Luomutuotteita ei enää poimita ostoskoriin entiseen tahtiin.

Esimerkiksi Saksassa luomusupermarketien ja luontaistuotekauppojen luomumyynti on laskenut 15–40 prosenttia. Luomua ostetaan yhä, mutta ei enää erikoisliikkeistä vaan Aldin, Lidlin ja Rewen edullisemman hintatason eli ”discounter”-myymälöistä ja yhä enemmän kauppojen omina merkkeinä.

Onko Suomessa sijaa eri hintatasoille hinnoiteltavalle luomulle tai kaupan omien merkkien alla myytävien edullisempien luomutuotteiden kasvulle?

– Ensisijaisesti kannattaa kuitenkin muistaa, että viestinnällä voidaan vaikuttaa kuluttajien mielikuvaan luomun hintatasosta ja perustella korkeampaa hintaa. Olisi tärkeää pystyä kertomaan kuluttajille, että vaikka tavallinen ruoka on lyhyellä tähtäimellä edullisempaa kuin luomu, niin pitkällä tähtäimellä maapallon kannalta se käy meille kalliimmaksi, Lilja tähdentää.

– Luomussa ei ensisijaisesti ole kyse korkeamman hintatason tuotantomuodosta, vaan suuremmasta vastuunkannosta yhteisestä tulevaisuudesta, sanoo Lilja.

Uudet myyntikanavat ja suoran kuluttajamyynnin mahdollisuudet

Kriisiaikojen myötä kuluttajamyynnin suorat kanavat ovat kasvaneet. Voisiko suora kuluttajamyynti saada jatkossa jalansijaa myös luomun myynnissä? Kun välikäsiä olisi vähemmän, luomutuotteiden hinnat pysyvät maltillisempina.

– Luomutuotteiden myyntikanavien kehittäminen voisi olla yksi ratkaisu markkinoiden murroksen aikaan. KIKE-hankkeessa selvitetämme uusia jakelutievaihtoehtoja pienille erikoistuotteille ja tuomme sitä koskevia esimerkkejä Keski-Euroopasta tutkittavaksi Suomeen, Lilja sanoo.

Artikkeli on osa KIKE-hankkeen tuottamaa artikkelisarjaa, jonka ensimmäinen osa ilmestyi Luomulehden numerossa 6/2022. Taustatiedot on kerätty KIKE:n ulkomaisen tiedonkeruuverkoston avulla lokakuussa 2022.


Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Lisäksi hanke tarjoaa opastusta ympäristöystävällisten tuotteiden kansainväliseen markkinointiin. Hanketta toteuttaa Fennopromo Oy ja rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää: www.ki-ke.fi  

KAINALOJUTTU:

Brittiläinen Biona – esimerkki luomun uudelleen brändäyksestä

Kansainvälisenä esimerkkinä luomun rohkeasta uudelleen brändäyksestä toimii brittiläinen Biona. Yrityksen slogan lupaa, että tuotteet ovat ”Good for you, great for the planet”. Kuluttaja voi helposti aloittaa matkansa kohti kestävämpää elämäntapaa tekemällä valintoja yrityksen yli 400 luomutuotteen valikoimasta. Tärkeintä Bionan kuluttajaviestinnässä onkin asiakkaan saama kokemus tuotteiden ympäristöystävällisyydestä – luomulaatu on vasta toissijainen viesti.

Luomun myynti laskee maailmalla – syynä tylsä imago vai kallis hinta?

Perinteisistä luomumarkkinoiden edelläkävijämaista, kuten Ruotsista ja Saksasta, on viime aikoina kuulunut hälyttäviä uutisia luomutuotteiden kysynnän laskusta ja myynnin vähenemisestä. KIKE eli Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanke päätti selvittää, mitä kansainvälisille luomumarkkinoille kuuluu.

Vuonna 2014 luomuelintarvikkeiden myynti lähti naapurimaassamme Ruotsissa reippaaseen nousuun, ja seuraavana vuonna luomutuotteet olivat tutkimusten mukaan jo tärkein kuluttajatrendi. Maltillinen myynnin kasvu jatkui vuoteen 2020, mutta enää luomu ei mahdu edes kymmenen tärkeimmän kuluttajatrendin joukkoon. Myös kysyntä on laskussa ja luomutuotantoala pienenee.

Ruotsissa luomun osuus koko elintarvikemyynnistä on 8,9 prosenttia ja arvoltaan 34,2 miljardia kruunua. Viime vuonna luomutuotteiden myynti kääntyi maassa kuitenkin ensimmäistä kertaa laskuun, ja myynti tippui 5,4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, KIKE-hankkeen vetäjä ja Fennopromo Oy:n toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja kertoo.

Luomutuotteiden myynnin lasku on jatkunut Ruotsissa tänäkin vuonna. Sama trendi on nähtävissä Briteissä, jossa on sekä hienoista kysynnän että myynnin laskua, ja Etelä-Koreassa, jossa luomutuotteiden myynti on hidastunut selvästi vuoden 2019 jälkeen. Hollannissa puolestaan luomumyynti on stabiilia ja sen markkinaosuus on pysynyt pitkään kolmessa prosentissa.

Saksassa halpa luomu käy vielä kaupaksi

Saksassa luomutuotteet tekevät vielä kauppansa, mutta kuluttajien ostotottumukset ovat kuitenkin muuttuneet. Esimerkiksi luomusupermarketien myynti on laskenut 15 prosenttia ja luontaistuotekauppojen luomumyynti jopa 39 prosenttia. Luomutuotteita ei enää ostetakaan erikoisliikkeistä vaan halvoilla hinnoilla kilpailevista päivittäistavarakaupan ketjuista, kuten Lidlistä, Aldista tai Rewestä. Myös kaupan omien merkkien osuus luomuostoista on kasvussa.

– Luomumarkkinoiden edelläkävijämarkkinassa Saksassa on jo myynnissä monen hintaisia luomutuotteita. Tällä hetkellä erityisen hyvin myyvät kauppojen omien merkkien edulliset luomutuotteet. Saksalaiskuluttajat sanovat vielä luomulle kyllä, mutta kalliille hinnoille ei, Lilja toteaa.

Selittääkö kysynnän hiipumista hinta vai valikoima

Vaikka luomutuotteiden myynti laskee, monet luomuun liittyvät arvot, kuten ympäristönsuojelu, tuotantoeläinten hyvinvointi ja kestävä kehitys, ovat kuluttajille edelleen tärkeitä asioita.

Pelkkä luomu ei kuitenkaan enää riitä myyntiargumentiksi, sillä luomuideologiaan uskovia kuluttajia ei ole riittävästi pitämään luomutuotteiden kysyntää jatkuvasti korkealla, Lilja muistuttaa.

Luomun kysynnän hiipumista voi selittää muutama muukin seikka, kuten tuotteiden korkea hinta ja pienentynyt valikoima. Varsinkin näin ruoan hinnan noustessa yleisesti tinkii moni kuluttaja ensimmäisenä kalliimmista tuotteista. Myös kotimaisuuden arvostus nousee kriisiaikoina esiin. Syökö se samalla luomun markkinaosuutta?

Onko pitkä historia jo rasite luomulle, jonka imago on pitkään polkenut paikallaan. Miten herättää kuluttajien kiinnostus, kun ketjut samaan aikaan vähentävät luomutuotteiden markkinointia, Eeva-Liisa Lilja kysyy.

Pohdintaa tarvittavista toimenpiteistä

Luomun markkinatilanne herättää pohtimaan tulevaa. Miten haasteelliseen markkinatilanteeseen tulisi suhtautua ja mitä toimenpiteitä tehdä? Näihin asioihin keskitytään KIKE-hankkeen tuottaman artikkelisarjan jatko-osassa, joka ilmestyy Luomulehden numerossa 1/2023.


Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

Artikkelin tiedot on kerätty KIKE:n ulkomaisen tiedonkeruuverkoston avulla Ruotsista, Saksasta, Isosta-Brianniasta, Italiasta, Hollannista ja Etelä-Koreasta lokakuussa 2022.

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE)  on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Lisäksi hanke tarjoaa opastusta ympäristöystävällisten tuotteiden kansainväliseen markkinointiin. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Ilmastoviisaiden tuotteiden kansainvälisessä kasvussa mahdollisuus suomalaisyrityksille

Ilmastoviisaiden tuotteiden kansainvälinen kysyntä kasvaa. Suomalaiset elintarvikealan yritykset voivat saavuttaa uutta kasvua tarjoamalla kiinnostavia, kestävän kehityksen periaatteiden mukaan valmistettuja tuoteuutuuksia näille kasvaville markkinoille.

Kansainvälisen FMCG Sustainability -tutkimuksen mukaan kuluttajien huoli ilmastonmuutoksesta kasvattaa ilmastoviisaiden tuotteiden kysyntää kaikkialla maailmassa. Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien mielipiteitä 23 maassa eri puolilla maailmaa. Mukana oli myös 11 Euroopan maata.

Tutkimuksen mukaan kuluttajia huolestuttavat eniten hiilidioksidipäästöt, ilmaston lämpeneminen ja muovisaasteen määrä. Yli 70 prosenttia vastaajista oli huolissaan nimenomaan näistä kolmesta asiasta, kansainvälisten elintarvikemarkkinoiden seurantaan ja analysointiin erikoistuneen Fennopromo Oy:n Jukka-Pekka Inkinen kertoo.

Tuotepakkauksista kuluttajat etsivät tutkimuksen mukaan eniten tietoa kestävän kehityksen mukaisista tuotantotavoista ja ympäristöystävällisyydestä. Kuluttajia kiinnosti eniten vähemmän muovia -merkintä (73 %), pienempi hiilijalanjälki (72 %) sekä tieto siitä, ettei tuote sisällä geenimuunneltuja raaka-aineita (72 %).

Kuluttajakäyttäytymisen muutos – miten asemoida tuotteet vientimarkkinoille

Esimerkiksi Ruotsissa kuluttajia kiinnostavat nyt eniten lähiruoka ja kotimaiset tuotteet, tuotteen ilmastovaikutus ja terveellisyys. Myös kestävä kehitys, Jukka-Pekka Inkinen sanoo.

Saksassakin kestävä kehitys on vahvasti esillä kaikissa tuoteryhmissä, ja esimerkiksi Lidl ja Aldi kampanjoivat sen puolesta näkyvästi. Käytännössä kuitenkin kuluttajat tekevät tuotevalinnat laadun, hinnan ja käytännöllisyyden perusteella. Monet myös epäilevät kestävän kehityksen olevan yrityksille jonkinlaista viherpesua ja vain keino lisätä kilpailukykyä.

Tulevaisuus tuo tiukennuksia elintarvikkeiden vastuullisuusväittämiin

EU:n suunnitelmissa on tulevaisuudessa kiristää lainsäädäntöä, joka liittyy vastuullisuusväittämien käyttämiseen elintarvikkeiden markkinoinnissa. Tulevaisuudessa kiellettyjä väittämiä elintarvikkeiden markkinoinnissa olisivat esimerkiksi ekologinen, ilmastoneutraali ja ympäristöystävällinen. Tämän tyyppisiä väittämiä saisi käyttää vain, jos niiden tueksi on esittää tutkittua tietoa, kuten jonkinlainen sertifikaatti.

Kiinnostavat tuoteuutuudet – eväitä tuotekehitykseen

Kansainvälisiä elintarvikemarkkinoita ja niiden innovaatioita työkseen seuraavan Jukka-Pekka Inkisen mukaan kuluttajia kiinnostavat tarinat tuotteiden takana. Vientimarkkinoille suunnattujen ilmastoviisaiden tuotteiden faktatkin kannattaa pakata tarinan muotoon.

Yritys voi tuoda esiin, että käyttää tuotteissaan vain ruoholla ruokitun lypsykarjan maitoa ja tukee pientilallisia. Tai vaikkapa kertoa istuttavansa puun per myyty tuote. Varsinkin sivuvirtatuotteet kannattaa tarinallistaa ja tuoda vahvasti esiin.

Suomalaisessa ruokaketjussa tehdään paljon vastuullisuustekoja, jotka voidaan todentaa tuotteita markkinoitaessa, muistuttaa Inkinen.

Inkisen esimerkeissä nousee esiin myös eettinen luksus, jota yritykset voisivat korostaa kertomalla raaka-aineiden alkuperästä sekä niiden valinta- ja hankintaprosessista.  


Teksti: KIKEhanke / Viestintätoimisto Akvamariini

Tutkimustiedon lähde: https://fmcggurus.com/

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE)  on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Lisäksi hanke tarjoaa opastusta ympäristöystävällisten tuotteiden kansainväliseen markkinointiin. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.